Tonttu kulkee pimeällä tiellä. Lumi lässähtelee saappaan alla. Polkupyörän perävalo koiran heijastinliivissä tuikkii punaista hohdetta norona sulavaan hankeen. Lenkkikaverikin raahustaa nokka maata viistäen. Jouluista on säätila Suomen saloilla.
Lasten Suuri Päivä, joulukalenterin avauspäivä on koittamassa. Lappukalenteri on sitkeän etsinnän tuloksena löytynyt kaapin uumenista, silitetty ja ripustettu paikalleen odottamaan. Yllätykset puuttuvat, runosuonen löytämiseksi pitänee hankkia varpu.
Tontun joulukalenterin kuningasajatuksena on ollut keventää pukin kuormaa. Tonttu on vuosien aikana auliisti jaellut sukkia, lapasia, heijastimia, hammastahnoja ja –harjoja ja muita välttämättömiä tarvikkeita ihanina yllätyksinä, joiden vastapalvelukseksi lapset ovat riemumielin suorittaneet lukuisat kodin pikku askareet. Tarrat, kynät, kiiltokuvat ja joulukoristeet on löydetty kaappien, sohvien ja hyllyjen alta. Pakastimesta on kaiveltu jälkiruokajäätelöitä, pipari- ja torttutaikinoita ja kaapin perukoilta keksejä. Lakujen ja suklaakonvehtien jakoon on Talon mieskin halulla osallistunut.
Tonttu on pannut merkille tytön kaihoisat katseet kalenterin suuntaan. Urbanisoitumishaaveet lienevät kuivuneet kokoon. Teinien normaalia mielialavaihtelua, Tonttu päättelee.
Tonttu sormeilee kaupassa suklaakalenteria. Viimenen pelastuskin on pannassa. Tyttö on karkkilakossa.
Adventti on paaston aikaa, jolloin hiljennytään odottamaan suurta juhlaa ja katsotaan sisäänpäin, Tonttu muistaa.
Jos kalenterin yllätykset olisivat tänä vuonna sanojen ja tavaroiden sijaan tekoja, jotka koskisivat Tonttua itseään. Jospa Tonttu antaisikin päivittäin henkilökohtaisen lupauksen paremmasta käytöksestä lähimmäisiään kohtaan.
Tonttu innostuu suorastaan nerokkaasta ideasta.
Alkajaisiksi se suunnittelee järjestävänsä tytön hartaasti toivoman Hiljaisen Päivän, jolloin pysytään toisessa huoneessa eikä lapsille esitetä minkäänlaisia kommentteja. Seuraava pyhä lupaus voisikin sitten kohdistua Talon miehen mielialan parantamiseen. Tonttu miettii. Ehkä sitä jotain keksii.
Tonttu huokaa helpotuksesta. Kalenteriongelma on pulkassa. Ei sitten kuin hyviä tekoja keksimään, perinteitä unohtamatta. Tonttu toivoo lukijoiltaan kannustusta ja rakentavia innovaatioita joulunajan lähimmäisenrakkautta ja perhesopua edistäviin hyviin tekoihin.
Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.
Tekstit
Tontun kalenteriperinteet elävät myös pienten tonttupoikien kodissa. Äititonttu sai kuin saikin isoon kaupunkiin suoritetun ylimääräisen lääkärireissun takia hankittua useamman pienen yllätyksen varastoon. Laittoi ne yhteen muovipussiin kaikki, jotta ei kävisi kuten eräällekin tontulle useammankin kerran: kaappiin ovat monet lahjat ja yllätykset vuosien saatossa hukkuneet. Tyytyväisenä itseensä, äititonttu lähti kävelylle eikä muistanut nostaa pussia korkealle kaappiin. Kävelyltä palatessa oli isompi pieni tonttupoika ovella hymyssä suin odottamassa: Äiti, mä löysin tikkarin ja monta purkkaa ja tälläisen pikkueläimen, ne on mun sängyssä. Äitin tavaroita, vastasi tonttupoikien äiti ja laittoi tavarat takaisin muovipussiin lukuunottamatta yhtä purkkaa, joka jaettiin iloisten pikkupoikien kesken. Alkuharmistuksen jälkeen se päätteli että sadun taika on niin suuri etteivät pienet tonttupojat osaisi yhdistää jo kerran löytämiään yllätyksiä tontun tuomiin. Ja on vastaavaa sattunut kokenneemmissakin tonttupiireissä. :) Kiitos tontulle joulutarinoista. T.Tonttupoikien äiti
VastaaPoista