24. joulukuuta "Jotain vanhaa, jotain uutta"

Tontun selviää jouluaatosta vanhalla rutiinilla. Koko perhe änkeää vieretysten sohvalle kuulemaan joulurauhaa suomeksi ja ruotsiksi. Koira erehtyy ensimmäisenä rauhan rikkojaksi ja rutisee uhkaavasti portaalla häntäänsä keikuttavalle kissalle kesken arvokkaan tilaisuuden.

Jotain uutta joulu tuo tullessaan. Tyttö valmistaa lounaalle sushia. Yhdessä keittiössä puuhaillessa Tonttu tiedustelee tytön mielipidettä Tontun adventtilupausten toteutumisesta. Tyttö sanoo kiertelemättä, että paremminkin olisi voinut mennä. Poika arvelee, ettei Tontun yllätysten piilotteluakaan ole ihan puikkoihin mennyt. Kolmanteen päivään asti sujui hyvin, poika sanoo. Sitten vähän niinkuin into lopahti.

Tonttu tietää, että perhe on oikeassa. Ei ole Tontussa puhtia kuin ennen vanhaan. Toisaalta, Tonttu ajattelee, näinhän sen kuuluukin olla. Hyvät ja käyttökelpoiset perinteet siirtykööt suvussa eteenpäin. Tarpeettomat ja paljon aikaa ja energiaa kuluttavat tavat hyljättäköön, Tonttu neuvoo. Ajat muuttuvat.

Tonttu toteaa, että yli kuudensadan yllätyksen jälkeen sen päähän ei kerta kaikkiaan pälkähdä enää mitään. Niinpä se nyt suosiolla jättää joulutontun hommat tähän ja kutsuu tehtävään uuden polven, jolla alkaa olla jo Tontun näkemyksen mukaan erinomainen tuntuma tonttuna toimimiseen. 

Tonttu uskoo, että uusi polvi on ottanut opikseen Tontun toilauksista ja osaa välttää joulunodotuksen katalimmat karikot. Joulusta tulkoot tuleville polville rauhan ja ekologisen kuluttamisen juhla, jonka eteen ei hikoilla hampaat irvessä eikä uupumuksesta sänkyyn kaaduta uuden joulun jo kolkutellessa nurkilla.

Tonttu katselee tähtikirkasta jouluyötä tonttinsa kulmalla suuren joulukuusensa alla. Yhtä arvokasta ja ihmeellistä joululahjaa ei ihminen voi saada kuin kodin lämpö ja omat rakkaat ihmiset. Tonttu lähettää rakastavan jouluhalauksen jokaiselle lähimmäiselle, joka tänä jouluna on sen tarpeessa. Se ajattelee pikku tonttujaan ja isompia ja Talon miestä. Ja itseäänkin. Se tuntee syvää sydämestään suurta kiitollisuutta.

Jokainen on jouluilonsa elämän koettelemusten tai kompastusten keskellä ansainnut ja armosta saanut. 

Tonttu ajattelee heitäkin, joita elämä juuri nyt kohtelee kohtuuttoman kaltoin ja jotka ovat sitä iloa vailla.

Tonttu nostaa katseensa kohti taivasta. Tähti lentää. Toivoa, Tonttu toivoo. Joulun rauhaa.

--

Tontun viisi vuotta sitten aloittama joulukalenteriblogisarja on tullut tiensä päähän, Tonttu uskoo. Toisin kuin silloin, nettikalentereita löytyy nykyisin joka lähtöön, Tonttu tietää. Se uskoo, että ihmiset kyllästyvät kaikkeen aikanaan. Se tietää, että uskolliset lukijat tulevat kaipailemaan tonttublogiaan, mutta lohduttelee, että huonomuistisimmat voivat sentään lukea vanhoja kalentereita uudelleen.

Muissa yhteyksissä Tonttu saattaa palata foorumille, kun erityistä aihetta ilmaantuu. Tonttu kiittää jokaista lukijaa saamastaan tuesta ja kannustuksesta ja toivottaa kaikille siunattua uutta vuotta 2012.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

23. joulukuuta "Joulu pulkassa"

Tontun jouluvalmistelut sujuvat rauhallisesti. Talon mies kuuraa saunan, tyttö kuutioi ja pilkkoo salaattiainekset, poika ripustaa pyykit ja imuroi kissankarvat yläkerran sohvasta. 

Tonttu ja koira kiipeävät vuorelle sateisessa talvisäässä. Leppävesi lainehtii, lunta on sen verran, ettei tässä vaiheessa joulu sentään musta ole. Vaan huomisestapa ei kukaan tiedä, Tonttu huokaa. 

Tonttu kiipeää vuorelta alas salaattejaan ajatellen. Koiraa ei näy niin missään. Tonttu huhuilee. Ei ilmesty mustaturkki näkösälle. Tonttu huolestuu. Josko koira on joutunut metsämiesten ansaan. Tonttu kapuaa takaisin mäkeä ylös, hikeä pukkaa. Kotiin pitäisi joutua, taikina jo pöydälle nousee. 

Koira järsii kaikessa rauhassa kauriinkoipea, jonka ilves on aterialtaan jättänyt. Tonttua kiukuttaa mokoma viekas ja omaehtoinen elukka. Raadon loppu lentää kivenkoloon ja koira lompsii alakuloisena Tontun perässä vuoren rinnettä alas. 

Eipähän tarvitse koiralle jouluateriaa  miettiä, Tonttu tuumaa. Kioskilla kävi ihan omin nokkinensa.

Tonttu keittää puuron. Perhe ei vastoin Tontun odotusta nosta minkäänlaista älämölöä, kun joulupuuro ilmestyy pöytään päivää aikaisessa. Kukas sen käskee, että mantelin on jouluaattona löydyttävä, Tonttu tuumoilee. Manteli löytyy pojan lautaselta, eipä ihme. Poika on varmuuden vuoksi mättänyt lautasen kukkuroilleen hyvää joulupuuroa ja uhkaa ottaa lisääkin.  

Tonttu leipoo ja paistaa. Talon mies haistaa pullan tuoksun ja haluaa maistaa. Siitä taas haukkaa palan jos toisenkin. Ei puhu, ei pukahda. Tonttu katsoo odottavasti. Ei heru kiitoksia. Talon mies katsoo Tonttua kummissaan. Tietäähän se Tonttu itsekin, että hyvää on pulla. Mitä sitä jatkuvasti itsestään selviä asioita toistella.

Kuusta sovitellaan jalkaan. Käännellään, väännellään, lyhennetään ja lopulta nostetaan jakkaralle.  Talon mies ripustaa kuuseen tykkänään väärät valot. Kamalan näköinen, Tonttu kiivastuu. Viimein saadaan maltillinen määrä koristeita orsille ja Tonttu nyökkää tyytyväisenä.

Joulu alkaa olla pulkassa. Enää yksi pikku juttu, Tonttu huokaa. Se toivoo, että joululahjojen kanssa tapahtuu  ihme niin kuin siivouspäivänäkin. Tällä menolla lahjansaajat saavat vastaanottaa tavaransa siinä missä ne ovat nurkkaan ilmestyneetkin: tavaratalojen muovikasseissa. 

Mutta onhan aamuun aikaan, Tonttu miettii. Jospa taas joku tonttu apuun löytyisi. Ei tiedä niistä, tontuista.

--

Toistatuhatta kertaa on Tontun kalenterin luukkuja auottu, joten ihan yksinänsä pimeässä joulukuussa ei Tontunkaan ole tarvinnut kulkea. Tonttu kiittää lukijoitaan mukavasta seurasta. 

Siltä varalta, että Tontun muisti tekee tepposet tai lukija matkustaa maan ääriin, Tonttu toivottaa ihan jokaiselle tasapuolisesti levollista ja mukavaa joulua. Se muistuttaa, että huomenna on sentään vasta jouluaatto ja varsinainen ilonpito tontuilla alkaa joulupäivän aamuna, kun kiireet hellittävät.

Tonttu jää jännittämään aaton säätilaa ja öisiä ihmeitä. Joulupukki matkaan jo käy.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

22. joulukuuta "Talvipäivänseisaus"

Tontun päivä kuluu ite eestään. Kaikki kestää. Ihmekös tuo jos hitaasti kulkee, Tonttu miettii. Talvipäivä on pimeimmillään.

Kaupassa Tonttu tekee ruokaostoksia, hypistelee ja kuljeskelee edestakaisin. Ostaa kotitaloudelle uuden paistinpannun. Ruusukimpun. Lukee tytön kirjoittamaa lappua ja soittaa tytölle tarkistaakseen ruokatarpeita ja jääkaapin sisältöjä.

Tyttö on ihmeellisen kärsivällinen, Tonttu ajattelee soittaessaan neljättä kertaa einesten perään. Tonttu hymyilee. Talon mieheltä mitään kannata kysellä, Tonttu arvelee. Hermostuu vaan  kesken tärkeiden toimiensa, että mitäs nyt taas soitellaan. Toista on naisten keskeinen yhteisymmärrys.

Siinä kuluu Tontun aika, vaikka mihinkäs sitä kiirettä pitää. Ollaan vaan ja möllötellään - lomalla. Ehtii sitä vielä kotonakin olla. Kaupassa on muitakin, mutta se ei Tontun sielunrauhaa hetkauta. Se hidastaa entisestään askelta ja ajattelee, että hidas kassa saisi tässäkin kaupassa olla, ettei tarvitsisi perässätulijoiden jalalta toiselle vaihdella ja huokauksia päästellä Tontun pakatessa huolella ja hartaasti jouluruokiaan kasseihin.

Tonttu katkoo kuusenoksia takapihalta joulukukkasetelmaa varten. Se pujottelee hartaana ruusuja kuusen- ja katajanhavujen sekaan. Astuu askeleen taas ja ees ja tutkailee tulosta.

Tonttu kääntelee maljakkoa tuuman vasempaan ja puoli oikealle, kunnes löytyy täydellinen asento, jossa kukat ovat kauneimmillaan Tontun omasta ruokapöytäpaikasta katsottuna. Maistuu paremmalta leipä ja puuro kukkia katsellessa. Tonttu sytyttää kynttilän ja istahtaa nojatuoliin vanhoja kuvalehtiä selailemaan. Ihan uusilta näyttävät. Ehkä ovat jääneet syksyn höpäköissä lukematta tai sitten Tonttu ei muista.

Talon mies törmyyttää pihasta tupaan hymyssä suin. Se on sitten talvipäivänseisaus, Talon mies sanoo. Huomenna alkaa kevät. Tonttu selittää kärsivällisesti Talon miehelle, että kevät alkaa vasta kevätpäiväntasauksesta. Mutta huomenna päivä pitenee, Talon mies penää.

Talon mies on oikeassa. Huomenissa, Tonttu miettii, on yksi valoisa minuutti enemmän aikaa  jouluvalmisteluihin. Tonttu haukottelee ja päättää, että siinä on aivan riittävän hyvä syy jättää kaikki loput jouluvalmisetlupuuhat huomiseksi. Mahtaako tulla pitkäkin minuutti? Tonttu miettii ja muistaa, että ainakin lasten minuutit kuluvat jouluaattoa odotellessa normaalia hitaammin.

Tonttu toivoo, että kaikki lukijat käyvät hyvissä ajoin yöpuulle, eivätkä turhia yökaudet netissä notkua. Siis levänneenä kohti valoisampaa huomista, Tonttu toivoo. Viimeinen rutistus odottaa.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

21. joulukuuta "Riskinsä kullakin"

Lööpeissä kerrotaan, että joulupipareissa piilee vakava terveysriski. Tonttu on ihmeissään. Mitä kummaa pipareihin on ilmestynyt? 

Vika on Tontun kuuleman mukaan kanelissa.Tonttu ajattelee, että jos piparit ovat niin vaarallisia kuin väitetään, koko Tontun sukukunnan pitäisi aikoja sitten olla kadonnut sukupuuttoon maan päältä. Tonttu muistaa, että vuosien varrella se on useita kertoja unohtanut kanelin pois piparitaikinastaan. Ehkä siinä piilee Tontun suvun pitkäikäisyyden salaisuus.

Tontun perheessä ensimmäinen piparitaikina ilmestyy salaperäisellä tavalla jääkaappiin adventin tienoilla. Harvemmin taikina ehtii kokonaan leivotuksi  tulla. Suurin osa Tontun perhekunnasta kun kuuluu piparigalluppien taikinaosaston kannattajiin.
Tonttu ajattelee lukemattomia piparitaikinoita, joita Tonttu, Tontun äiti ja Tontun äidinäiti ovat suurille perheillensä leiponeet. Tonttu on jälleen tänä jouluna onnistunut kuluttamaan loppuun neljä piparitaikinaa. Yhtään piparia ei taida jouluna enää purkin pohjalta löytyä, Tonttu epäilee. Miten lie kaikkoavat? Muumitalo sentään töröttää yhä pystyssä. Ruusupenkitkin ovat paikallaan, kas kummaa.

Tonttua epäilyttää mokona joulupipareista vouhottaminen. Taas on joku saanut vettä myllyynsä. Tonttu uskoo vakaasti, ettei minkäänlainen jouluinen eväs kohtuullisesti nautittuna jalkoja kenenkään alta vie.

Koulun käytävässä Tonttu kuulee, kuinka vaarallista joulu, varsinkin joulusiivous saattaa olla. Varpaat voivat tohinassa murtua ja kädet mennä sijoiltaan. Päänsäkin on joku kolauttanut. Tonttu kehottaakin kaikkia terveytensä säilyttämisen nimessä välttämään kattoja ja kaapinpäällisiä nuohoavia liikuntamuotoja, ellei akrobatia satu kuulumaan jokapäiväiseen osaamiseen. Viisainta on antaa villakoirien vapaasti juoksennella sohvien alla turhien mustelmien ehkäisemiseksi. Kynttilöitä sytyttelemällä  ja valoja himmentämällä pölypallerotkin kummasti muuntuvat osaksi kalustusta.

Joulun suurimmat terveysriskit lienevät joulun viettämisen taidoissa, Tonttu arvelee. Ei osaa enää kaukosäädinaikaan syntynyt sukupolvi kynttilöitä oikeasta päästä sytyttää vaan päreensä polttaa vaaroja aavistamatta. Stressi kaataa tänäkin jouluna monen monta perheenäitiä uupuneena vuoteelleen jouluaaton tuoksinassa, Tonttu pelkää. Taakkansa alle kuukahtaneet voivat siunata, että ensi jouluun on vielä sentään 366 päivää. Jokunen perheenjäsen saattaa stressiänsä hukuttaa liialliseen jouluglögin nautintaan, Tonttu murehtii.

Tonttu tulee siihen tulokseen, että viisainta on unohtaa hetkiseksi jouluinen hössötys ja riskialttiit joulupuuhat tykkänään. Se ottaa Talon miehen kaveriksi ja lähtee elokuviin. Kunnon komedia on sopivaa lääkettä töhinän ehkäisyyn. Jospa nauru pidentäisi ikää - kanelista huolimatta.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

20. joulukuuta "Pannukakku"

Tonttu vaappuu kasseineen kotiovelle. Jouluruokaa löytyy joka lähtöön, mutta illallisen kanssa on niin ja näin. Ajatus kun moniaita päiviä edellä laukkaa, arki unhoittuu, Tonttu ajattelee. Tontut lysäyttää kassit keskelle lattiaa. 

Nälkä on Tontulla  touhujensa jäljiltä niin että näköä haittaa. Eipä ole kukaan  perheenjäsenistä kokiksi hoksannut ryhtyä, Tonttu huomaa. Työnjohdon ja suorittavan portaan välillä lienee jonkinlaisia kommunikaatiokatkoksia.

Eipä jaksa Tonttukaan asialla päätää vaivata ja suurempaa suukopua pitää. Se ottaa kupin kaapista. Lorauttaa maitoa, vatkaa joukkoon munat ja vehnäjauhot. 

Pannukakku, Tonttu tietää, on pelastus joka tilanteeseen elämässä. Siinä tiivistyy ravinto, lämpö ja huolenpito, Tonttu uskoo, työntää pannukakun leivinuuniin ja sytyttää kynttilän.

Tontun parempi etu-ja jälkiruokapannukakku

Jotenkin näin se menee:

• Sekoita 1, 5 litraan maitoa 6 munaa ja 1,5 tl suolaa. 
• Lisää 8-9dl jauhoja ja sekoita. 
• Lorauta sekään desin verran sulatettua rasvaa tai rypsiöljyä
• Kaada puolet taikinasta pellille.
• Sekoita toiseen puoleen pussillinen pakastepinaattia. Lisää tarvittaessa hiukan jauhoja. Kaada pellille ja ripota päälle 200g kinkkurouhetta.
• Paista hyvässä uunin lämmössä 225 20-30min. Tonttu ei ota vastaan reklamaatioita paistoajasta. Se notkuu uuninsa nurkilla ja tarkkailee pannukaakun paisumista tarpeen mukaan. Joka tapauksesta pannukakun pitäisi olla päältä muhevan ruska.
• Nauti kinkku-pinaattipannukakku eturuokana ja tavallinen hillon, jäätelön tai marjojen kera.

Tonttu sytyttelee lisää kynttilöitä. Vuoden pimeimmät päivät ovat käsillä. Ja sää senkus synkkenee. Tänään se on vaan pannukakulla pärjättävä, Tonttu toteaa, nostaa kintut taivasta kohden ja ottaa iisisti.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

19. joulukuuta "Joulun taikaa"

Tonttu on pyllyllensä pötkähtää. Keittiön pöydät hohtavat valkeina vailla tavaran tavaraa. Kaapinovet kiiltelevät. Talossa leijuu pesuaineen puhdas tuoksu. Tontutko lienevät asialla vai untako Tonttu näkee? Kaikenlaista taikaa sitä joulunaikaan ilmassa leijuu.

Kodinhoitohuoneessa paljastuu, että ihan kaikkeen taruolennot eivät sentään ole ennättäneet. Pyykit ovat märkänä koneessa ja Tontun ompelupöytä mullinmallin. Ei ole hyvä haltijatar kissanhiekkaan koskenutkaan. Saunakin on siistimättä, mutta ehtiihän tuota, Tonttu laskeskelee loppuviikon päiviä.

Kaikkea ei voi saada kerralla, Tonttu tuumii. Sitä paitsi kesken ovat Tontun ompelukset. Ja kuka kumma sitä jouluna kodinhoitohuoneessa asustaa aikoo, Tonttu ajattelee, sammuttaa valot ja istahtaa nojatuoliin.

Tyttö tulee koulusta ja ihmettelee, mikä ihmeen joulusiivousinto Tonttuun on iskenyt. Siivousintopa hyvinkin, Tonttu myhäilee. Hyvin pyyhitty,  tyttö tuomaroi.

Tonttu hipsii levittelemään liinoja pöydille. Se järjestelee valokuvat pianon päälle. Liian pieni piano, tyttö sanoo,  pitäisi olla flyygeli. Tonttu katselee kaikkien rakkaidensa valokuvia. Onhan noita siunaantunut siunauksia elämään, Tonttu hymyilee. Kovasti ovat lisääntyvää ja kasvavaa väkeä tontut. Eivät enää mahdu pianon päälle, eivät onneksi. Toimettomaksi ei nyt tarvitse Talon miehenkään jäädä, Tonttu pohtii, kun lomalle ehtii, vaikka joulusiivot väliin saakin jättää. Pääsee Talon mies seinille ripustimia touhuamaan, jahka Tonttu osaa päättää, mikä kuva mihinkin laitetaan. 

Tonttu huokaa. Saattaa hyvinkin tulla Talon miehelle työläs urakka. Vaihtelevainen on naisen mieli. Vaan tiedä häntä. Saattaahan se Tontun ratkaisu kuvien järjestelyn visaisessa haasteessa jopa ensi vuoden puolelle vierähtää.

Tonttu istuu ja ihmettelee, mihin nyt pitäisi ryhtyä. Kortitkaan eivät enää ehdi perille nyt, kun olisi aikaa kirjoitella. 

Folion alla saattaa olla jokunen murene piparitaikinaakin, Tonttu muistaa. Kyllä  se sieltä lopullisesti katoaa, ihan omin aikoinensa, jahka sopivasti odotella malttaa, Tonttu tietää. Ihmeitä tapahtuu. Ilta hämärtyy, kynttilät syttyvät Tontun ikkunalle. Koira kellahtaa selälleen Tontun jalkojen juuressa. 

Tonttu istuu hiljaa tuolillaan ja kuulostelee talon ääniä. Tyttö kuuntelee musiikkia huoneessaan. Kellot raksuttavat alakerran huoneissa. Talossa asustaa hiljaisuus ja hetken rauha. Mitä sitä muuta kaipaa, Tonttu ajattelee. Se miettii, miten montaa turhaa huolta on matkassaan päivien aikana kantanut. Unissakin ovat kummitelleet toisinaan. 

Tonttu istuu ja ajattelee mummiaan, joka iltaisin istui hämärissä nojatuolissaan pitkät ajat mitään virkkamatta ja ajatteli. Stressi tuhoaa aivot, Tonttu lukee lehdestä ja tutkistelee ajatusta. Sepä se muistinkin Tontulta vie, stressi. Vaivihkaa aivot suuhunsa napsii ja tyhjän kuoren jälkeensä unohtaa. Ei ollut mummilla aivoissa vikaa. Terävä kuin partaveitsi oli mummin muisti, Tonttu muistelee.

Tonttu asettelee havunoksan punaisten ruusujen keralle maljakkoon. Se päättää heti paikalla lakata stressaamasta yhtään millään ja suosittelee samaa jokaiselle kulkijalle, joka joulun suuntaan Tontun kera tallustaa. 

Tonttu toivoo kovasti, että muistaa hyvän päätöksensä vielä hetken päästä jahka poika ja Talon mies rapaisine ronttosineen ovesta tupaan rampustavat. Mitään ne huomaa kuitenkaan, Tonttu arvaa.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

18. joulukuuta "Lepopäivän ratoksi"

Tonttu sytyttää neljännen kynttilän. Ulkona on umpiharmaata. Tonttu istuu hiljaisena on mietiskelee jouluasioitaan. Edessä ovat joulusiivoukset ja nurkan nuohoukset, vaan eihän sitä lepopäivää siivouspuuhiin sidota, Tonttu ajattelee. Siivosti ja sävyisästi vaan hiljentymistä ja mietiskelyä harjoitetaan. 

Tonttu kieltäytyy jyrkästi kaupoille lähtemisestä, vaikka Talon mies jo asiaan innostuukin. Turhaa touhotusta koko sunnuntaishoppailu, Tonttu uskoo. Parempi olisi kaupanmyyjienkin rauhassa kotonansa pipareita leipoa ja joulun rauhaa fiilistellä. Toisaalta, Tonttu tietää, joulukuinen sunnuntai-ilta kaupankassana saattaa merkitä nuorelle opiskelijalle ruokaa koko viikoksi. Puolensa siis joka lantilla, Tonttu arvelee. 

Tonttu itse ei tavaranhamstraukseen kaipaile. Krääsää tuppaa nurkkiin kertymään muutoinkin siivouspuuhia ja koko elämää sekoittamaan. Tonttu selailee nettiä, josko jonkinlaista helpotusta sekasorron ratkaisemiksi löytyisi. Jos lukijallakin sattuisi sama ongelma vastaan, Tonttu ehdottaa lukemaisemaan artikkelin Kaaos kuriin. Opikseen kun tuosta vielä osaisi ottaa, Tonttu tuumiskelee.

Puolenpäivän jälkeen Tonttu arvelee hiljentyneensä riittävästi. Sitäpaitsi yläkerran asukkaat ovat levänneet jo useammankin lepopäivän edestä. Vuoden haastavin koetos on perinteisesti pojan huoneen joulusiivous. Taipumusta on ihmisellä ikävystäviä tehtäviä ja toimia etiäpäin lykätä, Tonttu toteaa. Toki poika viikottain huoneensa imuroi ja moppaa, matonkin pudistelee - joskus luultavasti. Kovin vaan on kutistunut puhdistuksen alaisuuteen joutava lattiapinta-ala tavaravuorien alle. 

Tonttu ei periaatteen ihmisenä itseään päätä pidemmän miehen kamppeisiin kajoa. Itse on vaan sekasotkunsa selvitettävä, vaan kestää se, aloittaminen. Ei siedä moista vehtaamista Tontun hermo.

Tyttö suostuu työnjohtajaksi pojanhuoneen perkaukseen Tontun tarjoamaa kohtuullista korvausta vastaan. Summaan toki sisältyvät alvit, matka- ja varsinkin jätteenkäsittelykorvaukset. (Syytettä lapsityövoiman, minimituntipalkan alituksen ja harmaan talouden suosimisesta Tonttua vastaan ei kannata nostaa.  Nappulat katoaisivat Tontun taskuista tytön pohjattomiin, välttämättömiin menoihin joka tapauksessa.)

Tonttu pistäytyy pihamaalla. Fasaanit ovat ottaneet lintulaudan ympäristön kantakuppilakseen. Pubin säiliöitä on täyteltävä tämän tästä. 

Palatessa yläkerrassa soi rytmikäs musiikki, jonka seasta kaikuu hyväntuulista puhetta ja naurua. Tavaroita siirrellään, vettä loristellaan ja imurinkin ääntä kuuluu. 

Sellaista on joulun taika. Kyllä sitä vaan uusi tonttupolvi Tonttua viisaammat ja tehokkaammat keinot keksii, se kiittelee neuvokasta tyttöä. Lepopäivän ratoksi Tonttu istahtaa nojatuoliin ja pistää joululaulut stereoista kaikukaan. Ja puhdasta ilman korvan lotkautusta.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

17. joulukuuta "Leipää pelloilta maan"

 

Tonttuun iskee himo. Porkkanalaatikko tuoksuu Tontun mielikuvissa niin niin herkulliselta. Poika kuuluu samaan heimoon, Tonttu tietää, maistuu laatikko. Ei ole kansallinen ruokaperinne kokonaan kadonnut, vaikka tyttö ilmoittaakin haluavansa jouluna sushia ja pikkuporkkanoita, ei mitään laatikoita.

Poika pohtii, josko jotenkin voisi paistaa viidenkymmenen kilon kinkun. Talon mies on empimättä ajatusta kannattelemassa. Tonttu miettii, josko joskus on muinaismammuttisika moista kinkkua kantanut.

Tonttu innostuu jouluruokien ajattelemisesta ja  laittaa leivinuuniin tulet.  Porkkanoitakin kaapista löytyy ja ryynejä. Tonttu kiehauttaa porkkanapalat ja keittää sakean ohraryynipuuron. Se on parasta porkkanalaatikon höystettä, Tonttu tietää. Samaan syssyyn se päättää alustaa leipätaikinan.


Uunista huoneeseen leviää paistuvan ruisleivän huumaava tuoksu. Tonttu on kielensä polttaa, kun malttamattomana haukkaa vasta uunista otettua reikäleivänreikää.

Tonttu sulkee silmänsä. Siinä seisoo Mummi esiliinassaan leivintuvan pöydän ääressä. Mummi painaa Tontun pienen käden taikinan päälle. Tontun mieleen painuu ikuisesti leipätaikinan tuntu, kotipellon kasvattama siunaus. Tottuneet kädet muotoilevat reikäleivän. Tonttu seisoo vieressä pallin päällä pikku essu edessä, huivi paksujen lettien peittona. Pieni käsi pusertaa  jauhoihin kastettulla lasilla reiän keskelle leipää.

Taivaallinen on maku, Tonttu tuumaa ja tuikkaa voinokareella höystetyn leipäpalan ohi kulkevan Talon miehen suuhun. Talon mies murahtaa. Kohta se on napsimassa liinan alta lisää, Tonttu tietää.


Siltä varalta, että lukijankin suu alkaa napsaa, Tonttu laittaa jutun jatkoksi helposti leivottavien reikäleivänreikien ohjeen.  Tonttu ei ole kokeillut leipästen onnistumista sähköuunissa, mutta ei epäile, etteikö onnistu sielläkin. Leivinuunissa tulee kuitenkin niin niin hyvää. Aah.

Tontun pellavaiset reikäleivänreiät

Ohje on Tontun mukaelma erään Myllyn parhaasta ruisleipäjauhopussista.

Tontun pellavaiset reikäleivänreiät

• Sekoita litraan reilusti kädenlämpöistä vettä 1,5dl pellavansiemenrouhetta. 
• Lisää valmista  myllyn parasta ruisleipäjauhoseosta puolisentoista litraa. Sekoita alkuvaiheessa lisättyihin jauhoihin reilu pussillinen kuivahiivaa. Huolehdi siitä, että astia on lämmin ja alusta  taikina paksuhkoksi puuroksi. 
• Anna kohota tiiviin kannen alla puolitoista tuntia lämpimässä paikassa esim. leivinuunin päällä.
• Taputtele taikinanasta parin sentin paksuinen levy hyvin jauhotetun laudan päällä. Ota levystä juomalasilla pikku "sämpylöitä", nostele pellille. Jauhoja ja pistele.
• Nostata tunnin verran. Paista kuumassa uunissa (250˚C) parisenkymmentä minuuttia. Ja nauti herkullisen levitteen tai voin kera. Muita leivänpäällisiä ei taatusti kaivata. Tonttu ei usko, että maailmassa mitään yhtä hyvää on olemassakaan.

Tyttö paistaa pipareita. Talon mies on arkkitehdin roolissa ja piparitalo numero 2 kohoaa keittiössä. Joulupukin puuhissa ovat, Tonttu tietää, eipä siis tuosta sen enempää.

Tonttu lykkää porkkanalaatikot uuniin ja painuu saunan löylyihin. Joulu, se tulee sittenkin.

ps. Leivänpaiston ja -maiston ohessa Tonttu muistaa taas leivättömiä lähimmäisiä ja ehdottaa, että yhteisestä leivästä riittäisi kyllä jaettavaksi. Yksi mahdollisuus on sivuston alusta löytyvä Tontun puuropata, johon roposensa voi laittaa oman maan avun tarpeessa olevien kansalaisten hyväksi. Tonttu toivoo, että sille mahdollisesti osoitetut tervehdykset menisivät suoraan puuropataan.

Leipää merien taa voi lähettää esim. Toisenlaisen Lahjan muodossa. Sopii varmasti esimerkiksi mummoille ja kummeille, Tonttu uskoo.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

16. joulukuuta "Näkimet ja kuulottimet, herättimet, ajastimet"

Tonttu laittaa neulansilmään lankaa. Ei osu, ei millään. Mahtaneeko lanka olla liian paksua? Tonttu hakee toisen rullan. Ei onnistu pujotus silläkään langalla. Ihan kiusallaan ovat alkaneet pienempiä neulansilmiä neuloihinsa valmistamaan tehtailijat. Kunniallisten vaatteita ompelevien ja korjailevien tonttujen kiusoiksi, Tonttu ajattelee. 

Tonttu hakee toiset lasit. Hiukan alkaa neulassa reikä häämöttää, kun tarkkaan keskittyy. Jospa vika onkin laseissa, Tonttu arvailee. Muut lahjatoiveet joutavat unholaan, Tonttu murehtii. Näkimet on hankittava,  ettei neulansilmienkään kamelien mentäviksi tarvitse muuttua.

Talon miehen tarpeet on Tontulla tiedossa. Tonttu puhuu, päivästä toiseen,  kyselee ja ihmettelee. Tä? sanoo Talon mies. Selvästi on Talon mies kuulottimien tarpeessa, Tonttu päättelee. Jospa joskus Tontun sana  alkaisi jotain painaakin. Tonttu miettii Talon miehen ongelmaa ja tuumailee,  voisiko vika korjaantua muutenkin kuin erilliset kuuloavustimet hankkimalla.

Huononpuoleinen tuntuu olevan kuulo jälkikasvullakin. Varmuuden vuoksi Tonttu korottaa ääntä.  Ei minkäänlaista liikahdusta kerroksessa ilmene. Talon mies kävelee ovesta ulos. Ei ole desibeleissä vika, ei. Entä jos vika piilee Tontun sanomassa, Tonttu epäröi.

Tonttu miettii, mitä lapset mahtaisivat tarvita. Tytölle voisi hankkia herättimen. Se herättäisi tytön ajoissa kouluun (ei silti, etteikö tyttö kukonlaulun aikaan nousisi, yleensä, mutta...),  valitsisi valmiiksi toisiinsa sointuvat vaatteet ja asusteet. Vaateparsi adaptoituisi säätilan mukaan, Tonttu intoilee.  Jos herätin vielä kihartaisi tai suoristaisi kutrit päivän emootion mukaan, puuteroisi nenän, kiinnittäisi tekoripset, lakkaisi kynnet ja ties mitä toimenpiteitä tuiki tavalliseen koulupäivään valmistautuminen nykyään kysyykään, Tonttu visioi, tykkäisikö tyttö.

Tontun mielestä ollenkaan hullumpi lisä ei olisi suoraan koulusta ohjelmoitava lisätoiminto, joka herättäisi muistamaan matematiikan ja ruotsin kokeet ynnä muut hyvissä ajoin ennen eräpäivää.

Poika tarvitsee kipeästi ajastimen. Tonttu on kokeillut kaikenlaisia sähköisiä impulsseja: virran katkaisemista modeemista ja pääkytkimestä ja vaivihkaista johtojen irroittelua. Tonttu toteaa, että menetelmä tuottaa  julkaisukelvotonta materiaalia.

Jospa riskiryhmää varten kehitetään digitaalinen näyttöpääterokote (vaikka jo synnystyslaitokselle käyttöön, Tonttu ideoi), jota sitten tehostetaan ikäkausittain ja uusien virusten ilmaantuessa. Digiantabus aktivoituisi elimistössä aina parin tunnin ruututuijottelun jälkeen ja aiheuttaisi pakottavan tarpeen poistua av-tilasta esimerkiksi ulkoilemaan, siivoamaan, ruokaa laittamaan, pyykkejä ripustamaan tai muuten vain mukavia juttelemaan perheen ja ystävien pariin, Tonttu innovoi.

Hoksottimien laita perheessä on sekin niin ja näin? Eniten taitavat vinksottaa Tontulla itsellään, mutta saattaisipa päivitys olla tarpeen vuoroin kullekin, Tonttu arvioi.

Tonttu arvelee keksineensä jo useammankin noobelin edestä perheenjäsenten yleistä terveyttä ja viihtyvyyttä lisäävää vempainta. Vain pieni mutta. Korvatunturin ajantajuosastolla on tällä hetkellä tavallista pahempi pattitilanne. Tuotekehittelyyn tarvittavat varat on sidottu eteläisen eurovaltion valtionlainojen maksukykyindeksiin, vastaa kehitysinsinööri Tontun tiedusteluihin.

Tonttu saa viimein langan neulansilmään ja alkaa ommella. Se pujottelee helmiä ja arvelee, ettei huonompi näkö joulun alla sentään pahempi juttu olisikaan. Jäisi näkemättä  villakoirat omissa nurkissa ja ne pikkuruiset rikat toisten silmissä.

Ei ole parhaimmalla tolalla tämänkään päivän paasto, ei. Tonttu huokaa katuvaisena. Piparipurnukka on taas tyhjä, Tonttu toteaa ja tarttuu kaulimeen. Etteenpäin, sano mummo lumessa. Enää kahdeksan yötä.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

15. joulukuuta "Joulutoreilla ja turuilla"

Tonttu kirjoittaa osoitteita kirjekuoriin. Kynä savuaa. Kuka saa kortin, kuka ei. Tonttu ei muista itsekään. Jos siis lukija turhaan odottelee Tontun korttia, syynä ovat punaiset kirjekuoret, jotka seilailevat edestakaisin Tontun matkassa mahdollisesti vielä ystävänpäivänäkin. Tai sitten joku muu syy, jota Tonttu ei nyt sattuneista jouluisista syistä muista.

Vaan mitäpä sitten, Tonttu tuumaa. Tontun ajatus on lämmin, vaikka teot vähäiset. Jospa ystävät olisivat sittenkin Tonttunsa ajatukset lukeneet, mieliinsä paineneet ja niitä sydämessään tutkistelleet.

Iltapäivällä Tonttu selviää viimeinkin jouluostosten tekoon. Lelukaupan edustalla röhkivät possut, aasit kiljuvat, koirat haukkuvat ja lampaat määkivät. Tonttu kiirehtii askeliaan. Hulluksihan sitä moisen eläintarhan keskellä tulee, Tonttu miettii. Tikrua ei löydy siitäkään kaupasta, hiljaisena eikä äänekkäänä.

Kolmannen ostoksen jälkeen Tonttu tarvitsee jo toiset kahvit. Tonttu miettii lukuisia lapsiaan ja pienoisia tonttulapsosia. Pyjamat, T-paidat, sukat, palapelit ja legoautot risteilevät Tontun aivoissa.

Kuppilan kassa hymyää vienosti Tontulle, joka kaataa kahvia vesilasiin. Jokohan olisi aika nostaa kytkintä? Tonttu tuumaa.

Tonttu kuljeskelee kauppakadun joulukujilla joulutunnelmaa haeskelemassa. Yksinäinen lammas märehtii sinisessä pakettiautossa. Missä lienevät paimenet ja seimi? Jouluvalot välkehtivät tavaratalon vettä valuvalla räystäällä. Räntää puottaa. 

Tonttu tuntee piston sydämessään. Kovilla ovat olleet perheenjäsenet. Aivan suunnitelmien mukaan ei Tontun hiljaisuuden ja säyseyden adventtipaasto ole sujunut. Tonttu ostaa Talon miehelle villisikamakkaran. Silmissään jo näkee Talon miehen leveän hymyn ja rasvaiset suupielet. Toisesta kojusta löytyy lohdutusta kovaonnisille lapsillekin: parempienkin Tonttujen perheisiin olisivat hekin syntyä saattaneet, Tonttu ajattelee nöyränä.

Lahjasaalis jää vaatimattomaksi. Lätäköt suurenevat.

Saa Talon mies suosiolla unhoittaa suksikaupat. Ei luista nanokuitukaan lumenlössäköissä. Kyllä sitä vanhoillakin sivakoilla suksii sukkelasti, Tonttu tuumaa. Ei haittaa vaikka haukkaa hallin hammas suksen laitaa tai kivikolle karahtaa.

Lahjoitta ei Tonttu kuitenkaan aio jäädä. Jotain jokaiselle. Tonttu päättää perinteensä mukaan ostaa Tontun lahjan Tontulle. Samallapa saavat vähän joulumieltä muutkin tontin asujaimet, Tonttu päättää ja sen mieli kohenee kummasti.

Tonttu jää tutkailemaan sää- ja jäätilanteen kehittymistä ja toivoo joulutunnelman pikkuhiljaa leviävän huusholleihin. Kukin yrittäkööt tai olkoot yrittämättä, voimiensa mukaan. Joulu se tulee, satoi vanhoja akkoja tai tonttuja tai ei.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

14. joulukuuta "Väärä jalka"

Tonttu lukee koululapsille suosittua lastenkirjaa: "Urpolle ja Turpolle käy selväksi, ettei jouluvalmisteluissa kannata menettää hermojaan. - Hermo voi mennä imuriin, Turpo sanoi. Tai joku voi lakaista sen roskiin, Urpo sanoi." Siinäpä se, Tonttu huokaa. Imuriin voi hermo joulun alla varsin helpostikin mennä legopalikoiden seuraksi ja pesualtaasta se varmasti plörähtää alas viemärin pohjattomaan kuiluun. Kukas sen hermon sieltä palauttaa? Tonttu ihmettelee.

Joku on sotkenut Tontun lukujärjestyksen. Päivä on armotta piloilla. Tontun muistiin, kalenterista puhumattakaan on tyystin jäänyt tallentumatta päivän päätteeksi pidettävä kokous. 

Erhe tai virhe, istunto on lusittava, Tonttu alistuu.

Miten käy nyt kaikkien askareitten ja ostosten, jotka Tonttu on ehtinyt iltapäivän tunneiksi buukata? Juostava olisi sinne ja tänne ja lujaa sittenkin. Joulupaketit pitäisi postiin kiikuttaa, että ajoissa ehtisivät, vaan kun ei ole sisältöäkään, Tonttu tuskailee. Taas saavat kortit jäädä ensi jouluun, Tonttu pelkää. Tonttua väsyttää, päätä särkee ja hartioita kolottaa. Eväät on kotona, vesipullo tyhjä.

Kokouksessa on hyvä vaikka uuvahtanut tunnelma. Tonttu venkoilee levottomana, eksyy aiheesta, unohtuu mietiskelemään ostoslistojaan ja vahingossa istahtaa käsilaukkunsa kulmalle. Käsirasvatuubin korkki on auki.

Rasvaisia ovat tytön pyjamapiirrokset ja muut toiveet. Hyvin on rasvattu myös rahat, Tonttu toteaa. Ovelta jo liusuisivat käsistä, Tonttu tuskittelee, jos vain kauppaan kerkiäisi.

Riutuneena Tonttu  ajelee töistä illan pimetessä. Rapulla on jääkökkäre. Ulkovaloja ei ole sytyttänyt yksikään kodin asukas. Taas on Tonttu kallonsa kolauttaa ja lonkkansa linksauttaa. Se tiirailee jäistä jalanjälkeä. Rikollisen kengännumerosta ei ole epäilystäkään.

Poika on pelaamassa. Rippisaarnan osalliseksi pääsee Talon mies. Turha vaiva, Tonttu ärtyy. Ei tartu mies harjaan, ei.

Talon mies katselee tyynesti mokomasta maallisesta kiukustunutta Tonttua ja nostaa soppakattilan hellalle. Taas on alhaalla verensokerit sillä, Talon mies tietää. Nälkäisenä se on, Tonttu, lohikäärmettäkin vaarallisempi. 

Sopan jälkeen keitetään kahvit. Talon mies leikkaa pullean siipaleen pullaa. Toisessa kädessä sillä on täysi kourallinen pipareita, Tonttu näkee.  Iso käsi, Tonttu tietää. Siinä se istuu, Talon mies, vastapäätä, ryystää kahviansa ja tuijottaa  pyöreillä en-mää-mitään-koskaan-oo-ottanut -silmillään Tonttua. Tonttua kiukuttaa. Urpoko se on, vai Turpo?

Tonttu lähtee koiran kanssa yönselkään. Hyvä olisi yksin kuutamolla kulkea, rasittunutta mieltänsä lepuuttaa, vaan Talon miespä änkeää matkaan. Vaiti kuljetaan metsätietä rinta rinnan. Ei ole Tontulla jutun juurta. Ei nostata joulun tulo riemunripettäkään Tontun rintaan.

Kotikuusen valot vilkahtavat metsän puiden lomasta. Taivaan pilvien lomasta tuikahtaa yksinäinen tähti. Kotoisalta näyttää kotitalo,  tuumaa Talon mies.

Tonttu istuu saunassa ja antaa löylyn löyhäyttää kiukut ja murheet mielestä. Jospa huonot hermot likoavat pesuveden matkassa viemäriin, Tonttu toivoo ja uusia kasvaa tilalle. Ihmeelliset, Tonttu tietää, ovat ihmisen aivot. Vanhanakin muuttuvaiset.

Huomenna, Tonttu luottaa, on uusi aamu. Jospa herätessä hoksaisi, kumpiko se oli, väärä jalka.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

13. joulukuuta "Kauniita unia"

Joulun suosituin lahja on yöpaita, Tonttu lukee. Haastava homma, Tonttu tietää, tulenarka suorastaan. Saattaapa mennä valinta metsään pahankin kerran, jos lahjanantajalta ymmärrystä puuttuu ja saajalta huumorintajua.

Tonttu miettii kaikkia joululahjaksi saamiaan yöasuja. Talon mies ei ole montaakaan valinnut. Tonttu on jo aikoja sitten luopunut toivosta. Talon miehen viimeiseksi ostama yöasu ei ollut hinnalla pilattu ostos, koolla kylläkin, Tonttu nauraa. Ei kiristänyt mistään ja lämmitti mukavasti varpaitakin. Hyvää kangasta, Talon mies puolustautuu. Hyvääpä hyvinkin, taitaa olla vieläkin käytössä lasten lakanana, Tonttu muistelee.

Tonttua huvittaa. Nuorena tyttönä ei palele eikä hikoa eikä mikään tursu mistään. Hyvähän sitä on silloin sievistellä ja hempsutella hepenissä, Tonttu arvioi, mutta muistaa sitten, että sillä on vaikea tehtävä on edessä tytön yöpyjaman suhteen.

Tytön lahjalistassa on täydellisen tarkat kriteerit neidon makuun soveliaalle yöpuvulle. Tonttu kiertelee liikkeissä. Pitääkö paidassa lukea Wild Animal kuten lahjalistan esimerkkipaidassa? Villieläimiä ei näy missään, kuikuilee Tonttu kuinka monessa liikkeessä hyvänsä.

Tonttu alkaa ymmärtää Talon miesten heimoa. Helppoa ei ole naisen mielen miellyttäminen. Onneksi ongelma menettää suurimman osan merkityksestään lahjan saajan saadessa lisää ikää ja kokemusta, Tonttu lohduttaa saman vaivan kanssa painiskelevaa lukijaa. Toivoa siis on.

Tonttu hipelöi yöasua toisensa jälkeen. Flanelli tuntuu pehmeältä. Siitä tyttökin tykkää. Silkkipyjamat kiertyvät ikävästi päällä, jos sattuu olemaan levoton nukkuja. Siihen eliölajiin Tonttu muistaa jälkeläisensä kuuluvan.

Tonttu toivoo tytöltä vielä tarkempia koordinaatteja soveliaan nukkumisasusteen mahdollisesta sijainnista keskikokoisen keskisuomalaisen kaupunkikeskustan kauppakeskuksissa. Päästään helpommalla molemmat, Tonttu arvioi.

Talon miehen pyjaman osto on onneksi helponpuoleinen juttu, Tonttu  uskoo. Kaikkea on tarjolla: sadattelevia siilejä, muumeja, wagnereita, puuhapetejä ja haisuleita. Tonttu muistelee, mitä kuvioita Talon miehen asusteessa on ollut aiemmin. Ei sitä joka vuosi samaa naamaa viitsi katsella, Tonttu päättää. Valinnan ratkaisee tällä kertaa musta hevonen. Tonttu näkee sielunsa silmin Talon miehen ilmeen jouluaattona. Talon mies ravistelee pehmoista pakettiaan ovela ilme kasvoillaan: Mistä se pukki tiesi?

Tonttu pitää viisaimpana, että Talon mies säilyttää nykyisellään vuosien saatossa opitun käytäntönsä ja antaa Tontun hoitaa ostokset. Lukijan ei pidä olettaa, että Tonttu olisi lakannut uskomasta pukkiin.Tottahan toki Tonttu pukkiin uskoo. Eihän se joulu ole eikä mikään, ilman joulupukkia, Tonttu tohottaa.

Käytännön ihmisenä Tonttu antaa Talon miehen ilomielin loistaa niissä juuri niissä hommissa, jotka parhaiten taitaa, kompostintyhjennyksissä, hanojen korjauksissa ja sen sellaisessa.

Tonttu kyllä joutaa kaupungilla pukin asioilla juoksemaan ja kahviloiden atmosfääreissä ravaamisesta särkeviä koipiansa lepuuttamaan ja lattea lipittämään. Ja aattona sitä sitten taas ihmetellään: Mistäpä tiesikään se pukki?

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

12.12. "Aina valmiina"

Tonttu hilaa kinttujansa vuorenrinnettä ylös. Talvipäivän aurinko pinnistelee lahjoittaakseen pilvien lomasta viimeiset valonsäteensä.

Lyhyt on päivännäkö, Tonttu aavistaa. Vuoren korkeimmalta laelta Tonttu katselee tuttua maisemaa. Leppäveden selkä on nostanut ohkaisen jääkannen suojakseen.

Helppoa on Tontun kulkea. Pakkanen on kovettanut lumiselle polulle Talon miehen eiliset askeleet.

Tonttu ryystää lounaskeiton ja katsastaa päivän lehden. Älypuhelinkauppa kukoistaa pörssikursseista ja eurokriiseistä välittämättä. Tonttu ihmettelee, miten viisaat insinöörit eivät saa valmistumaan sen vertaa älykästä luuria, että ostajaan saisi himpun viisaamman käyttäjäjärjestelmän ladattua.

Ei ollut tätä ongelmaa entisaikoina, Tonttu miettii. Ei kuljettu metsiä ja mantereita luurit korvalla. Ei osattu uneksiakaan. Lapsetkin saattoi pelotta laskea maailmalle ilman paikanninta.  Tänä päivänä koiratkin pinkovat  hirvien ja jänöjussien perässä geepeeässät suristen. 

Teinit lörpöttelevät kesken oppitunnin ja hymiöt siirtyvät viereisiin pulpetteihin. Voi tätä maaliman menoa, Tonttu huokaa.

Sylivauvasta alkaen katselevat isiensä kapuloista puuhapetet ja muumit, mulisevat maamoillensa ja paapoillensa ja heiluttelevat pieniä popojansa musiikin tahtiin. Siitä se alkaa, Tonttu tietää, alituinen varallaolo.

Puhelin on jokaisen mummon ja alakoululaisen taskussa. Kokouksissa hiljennetyt laitteet tärisyttävät käsilaukkuja, kun Siina tai Joona ilmoittaa ottavansa jääkaapista voileivän. Kassajonoissa päivitetään sosiaalisia profiileja. Busseissa ja junissa kaikki pääsevät teinibileisiin, ottavat osaa Kaisu-tädin sairaskertomukseen ja todistavat x:n ja y:n kohtalokasta välienselvittelyä.

Luuriin vastataan elokuvissa, koulun joulujuhlissa. Vessassakin istutaan kuin partiopojat, Tonttu tietää.
Talon miehen puhelin soi takuuvarmasti juuri sillä hetkellä, kun Talon mies on saanut ruuan lautaselleen, Tonttu nyreilee.

Tonttu katselee ulos. Lintulaudalla käy vilske, valomerkki on tullut. Laudan alla tepastelee tärkeänä komea fasaanikukko kolmen seuraneidin kera (- jos jollakulla on tarkempia tietoja fasaanien perhepolitiikasta, valistakoot Tonttuakin). Tonttu ihailee lintujen uljasta astuntaa.

Koiraa lienee parempi olla ulos päästämättä, Tonttu arvelee. Fasaanikukkoa ei joulupöydässä ole tarkoitus tarjoilla.


Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

11. joulukuuta "Kiehu pata kiehu"

Tonttu raottaa leivinuunin luukkua. Uunista tupaan leviää ihana tuoksu. Tonttupoikaset istuvat pöydän ääressä. Yön yli hautunut ohrapuuro maistuu Talon miehelle ja pikkutontuille.

Vävykin syö mukisematta. Ei ole anoppilaan tulemista, jos ruuasta moitteen sijaan löytyy, vävy tietää.

Poika katsahtaa tummanruskeaksi hautunutta hylamaitopuuroa epäillen. Oudon väristä, poika toteaa. Niinkuin maksalaatikkoa, johon on lisätty vettä. Että sellaista tämä nykynuoriso. Mutta ihan hyvää, poika lisää ja Tonttu huokaa helpotuksesta. Ei sentään heti aamusta suunpieksentään ryhtyä tarvitse.

Tonttu nostaa lusikan huulilleen ja nauttii. Tästä se on haaveillut viikon päivät. Voiko mukavammin alkaa lepopäivän kuin kantamalla kulhollisen herkullista puuroa nälkäisen perhekunnan eteen?

Eipä ole sitä mahdollisuutta jokaisella, Tonttu muistaa. Saisipa jostain sadun padan, joka pelkällä sanalla keittäisi puurot koko kylälle, Tonttu tuumailee.

Tonttu päättää perustaa jälleen jo perinteeksi muuttuneen Tontun puuropata -keräyspotin ja haastaa lukijat puuron keittämiseen vaikkapa ryynipaketin tai maitolitran hinnalla. Lahjoituksen voi tehdä helposti verkkopankkitunnuksilla.

Tonttu sytyttää kolmannen adventtikynttilän ja kapuaa pöydälle. Pikkutontut tuijottavat silmät pyöreinä Tonttua, joka kiskoo ruusut alat ikkunoista ja ripustaa punaiset jouluverhot tilalle. Joulu on jo lähellä.

Adventtipaastossa ollaan paremmalla puolen vaan eipä ole silti hurraamista. Perhegallup Tontun lupausten toteutumisesta näin kampanjan puolivälissä saattaisi kohtalokkaasti laskea Tontun kannatusta, Tonttu epäilee. Mutta pyrkimys on jalo: kohti sävyisämpää ja hiljaisempaa joulua yritetään kulkea, vaikka kompastellenkin.

Tontulla on ikävä tyttöä. Poika osaa imuroida, Tonttu toteaa, mutta jotenkin siivous tuntuu vaillinaiselta. Miltähän talossa näyttää, kun lapsityövoimaa ei enää ole laisinkaan käytettävissä? Tonttu pähkäilee. Tosin eipä ole sotkijoitakaan yhtä monta.

Tonttu katsoo lattialla pikkutonttujen ja legokasojen keskellä makaavaa Talon miestä. Eivät taida lapset loppua talosta, ihan äkkiä, Tonttu ajattelee.

Lepopäivä kuluu rattoisasti hauskoissa perhehippaloissa. Mitä kaikkea sitä ihminen kahdentoista kuukauden aikana oppii? Lapset ovat paras lahja, mitä elämä on antanut, Tonttu huokaa ja suukottaa lattialla tanssahtelevaa suloista pikku lahjapakettia.

--

Tytön huoneesta kantautuu remakka musiikki. Möhköfantti on muuttanut takaisin kotiin. Tonttu koettaa kaivella hatarasta muististaan, minkä vuoksi sillä olikaan ikävä kaupungissa vieraillulla ollutta tyttöä. Teinien sielunelämä on tutkimaton viidakko. Vai äitienkö?

Tonttu pahoittelee, että päivän sana on venähtänyt iltapuoleen. Sitkeästi odottaneiden lukijoiden iloksi se laittaa tekstin matkaan "pienen lahjapaketin".


Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

10. joulukuuta "Suksi kuuseen"

Tonttu kopistelee lumet kengistään ja romauttaa puunkantokorin lattialle. Se virittelee leivinuuniin tulet. Talossa on oudon hiljaista. Talon mies on töissään. Kiirettä pitää. Kaikki haluavat jouluksi kotiin ja lämmintä tupaan ja mielellään vielä kinkunkin paistumaan omaan uuniin.

Tyttö on ulkoistettu. Tonttu miettii, miten iso poika mahtaa junailla pikkusiskonsa menojen kanssa, mutta päättelee, että hyvin se menee. Ehkä pojalla on tuoreemmassa muistissa teinivuosien kotkotukset. Tonttu ajattelee talvisäässä farkkutakissa ja tennareissa värjöttelevää teiniään ja muistaa, että on sitä 70-luvullakin tulipalopakkasessa pelkässä samettijakussa ostareiden nurkilla hytisty jonkun nuoren miehen katseita kalastellen.

Edestäänpä iso poika löytää, jos sisarensa  kaupungille hukkaa. Hyvä se on nuoren isän tulevia kasvatustehtäviä harjoitella. Yksi hujaus vaan, kun pikkuisen tonttuprinsessankin askeleet kulkevat kyliä kohti. Millaista lienee silloin meno maalimalla, Tonttu pohtii ja hieroo kolottavaa säärtään. 

Tonttu vetää villasukkaa kinttuun ja lykkää puuta pesään. On se Luojan lykky, ettei enää tarvitse nuorena nurkilla notkua, Tonttu tuumii.

Pojan huoneessa on hiirenhiljaista. Tonttu hohauttaa harteitaan. "Ei mee lepo hukkahan nuores ruumiis", Tonttu muistaa mumminsa sanoneen joskus ammoisina aikoina, kun Tonttuakin vielä nukutti. Nykyisin ei nukuta. Talon mies ihmettelee samaa. Vanhuus ei onneksi tule yksin, Tonttu tietää.

Nukkukoot siis, Tonttu päättää. Lumityöt joutavat odottaa. Lisää sataa taivaan täydeltä.

Tonttu suunnittelee leipovansa sämpylöitä, kun lorvikatarri iskee. Ulkona tuiskuttaa lunta vaakaan ja aamulenkki raittiissa ilmassa tekee Tontun raukeaksi. Mitä sitä turhia hössöttää, Tonttu miettii. Sohvalle vaan oikoseksi ja filttiä niskaan.

Päivänokosten jälkeen Tonttu hoksaa, että poikaa nukuttaa edelleen. Se ei malta olla mainitsematta, että ylös saattaisi nousta ennen iltaa.

Tonttu keittää kahvit ja tutkailee sanomalehteä. Urheilukaupan mainoksessa on nykyajan nanosuksia, Tonttu hoksaa. Hyvä olisi uusilla suksilla hiihdellä peltojen kimmeltävillä keväthangilla, Tonttu haaveksii. Ei jäisi menestys kotiladuilla voitelustakaan kiinni, kun tuollaiset lankut allensa saisi, Tonttu uskoo.

Tonttu päättää valistaa Talon miestä hyvässä hengessä ja joululahjan saamisen toivossa, että suksien mennessä ristiin, Tonttu kyllä ilomielin ja kehottamatta suksisi kuuseen tai vaikka suollekin, jos lehtikuvan sivakat saisi. Saisi Talon mies kaikessa rauhassa hermojansa lepuutella ja Tonttu puolestaan jo ovella leppyneenä palaisi entistä ehompana takaisin hellannaruun. Saattaisi Talon mies näillä perustein  hyvinkin suksikauppaan taipua, Tonttu uskoo.

--

Tonttu on saanut Muumitalonsa valmiiksi ja vaanii hämärissä, ettei Muumimamman ruusutarhaa veroteta ennen avajaisia. Poika arvelee, että Muumitalo tulee säilymään pitempäänkin. Liian vähän karkkia, kuuluu nuoren miehen tuomio.

Jostain kumman syystä Tonttu ei onnistunut linkittämään pikkukuvaa oikealle sivulle, mutta ei hätää, Tontun tekelettä pääsee tarkemmin ihailemaan tästä:

Talsan Tontun Muumipiparitalo 2011 

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

9.joulukuuta "Teit isäin astumaan"

Tonttu on valjastettu pikkutontun vartijaksi. Pikkutonttu se valjaat tarvitsisi, Tonttu miettii. Ihan on kuin isänsä aikanaan. Joka paikkaan pitää könytä ja rientää, juoksujalkaa. On se kumma, Tonttu ihmettelee. Niin kuin ei noita askeleita elämän aikana ehtisi riittämiin ottaa. Aikaisin sitä vaan pitää eteenpäin elämässä törmyyttää.

Vastahan tuota synnytyslaitoksella käytiin joukoin ihastelemassa ja tontunpunaisia samettiposkia nuuskimassa. Hetki vain on siitäkin, kun lepäsi isänsä Tontun käsvartta vasten. Vaan ei kauaa viihtynyt, kun jo tuli kiire. Etteenpäin.

Tonttu arvelee, että vuoden päästä jo solmitaan kahlua pikkukinttuun ja porkkaa kätöseen. Sovitetaan luistinta koipeen  ja kohta kellahdellaan pyllyllensä. Sadat kerrat, kunnes vauhdin hurma vie voiton. Pian sitä tullaan pää kolmantena jalkana rinnettä alas ja hypitään joka vuosi  yhä vaan korkeammalta järven syliin.

Niin se menee,  Tonttu tuumaa ja katselee pikku sänkyynsä kellahtanutta tonttuprinsessaa. Nukuttaa sitä ainakin kuin isäänsä.

Vaan mistäpä tuon tietää, Tonttu epäröi. Tonttu opiskelee tytön kanssa perinnöllisyystiedettä biologian koetta varten. Se jää miettimään, millaisia ovat ne palikat, joita se on saanut ja sitten tietämättään omiin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa istuttanut. Periytyykö vauhdin hurma tai hyvät unenlahjat? Miten mahtaa olla äänekkyyden ja malttinsa menettämisen vähemmän jalon taidon kanssa kanssa? Lieneekö valitseva geeni se?

Tonttua nolostuttaa. Eipä taida olla geenejä syyttäminen, kun joulukuinen lupaus elää hiljaisesti ja sovussa ei ole ihan puikkoihin mennyt. Lipsuu, lipsuu virsu, kulkijan jalan alla.

Tonttu lähtee metsään koiran kanssa. Talvinen myrskytuuli ujeltaa korvissa. Tonttu ajattelee omaa isäänsä. Isän perässä Tonttu on lapsuutensa metsissä pikku saappaineen askeltanut kerran jos toisenkin. Isän iso käsi pienessä kädessä on karkoittanut kaikki metsän möröt, joita Tontun vilkas mielikuvitus on tummiin varjoihin luulotellut. Isältään, Tonttu uskoo, hän on perinyt rakkauden luonnon helmaan,  metsän, järven ja tuulen tuoksuun.

Sitkeästi Tonttu kiipeää ylös vuorensa kuvetta ja katsoo harmaaseen talvipäivään. Kiitollisena se ihailee järven yli peltoja ja metsiä, joissa on isänsä kanssa saanut yhdessä astella.

Tonttu muistaa työkavereiden kanssa katsotun liikuttavan jouluelokuvan: "Love actually". Yhdessä on istuttu soffalla vilttien alla ja vuodatettu kuumia kyyneleitä rakkauden ihmeiden edessä. Tonttu pohtii, miten paljon aikaa elämässä tuhraantuu turhaan toraan ja jonninjoutavaan.

Yksinkertaiset asiat ovat usein vaikeimpia. Rakkauden pienet eleet ja teot. Tonttu soittaa isälleen ja puhuu niitä näitä, mitä nyt isien kanssa jutellaan, ilmoista ja ilmojen eellisistä. Tonttu ajattelee, että jokainen asia, jonka läheisensä mielen parantamiseksi voi juuri nyt tehdä, on syytä tehdä. Nyt kun itse on ja toinenkin on yhä sitä kokemassa. Siitä syntyy omaan sydämeen riemu.

--

Poika mainitsee, että Tonttu näyttää haaveksiessaan unohtaneen tykkänään perustehtävänsä. Tonttu on tarkasti kunnioittanut tytön karkkilakkoa ja yllätykset ovat jääneet vähiin, Tonttu myöntää. Muumitalon koristelu osoittautuu tytölle liian suureksi kiusaukseksi. Pitäähän sitä välillä maistaa, tyttö sanoo ja Tonttu on samaa mieltä. Mitä sitä pihtailla jouluun asti minkään asian kanssa ja sitten yrittää kerralla ahtaa itsensä ähkyyn, ruokaa, lahjoja ja jouluista mieltä.

Rakennustyömaalla on katot huovitettu ja sillat rakennettu. Muumitalo on listoitusta vaille valmis. Asukkaat jo odottavat innolla avaimia käteen. Tupaantuliaisia vietettäkööt huomenissa, Tonttu päättää. Hiiret ovat viikon kuluessa uhkaavasti verottaneet tontun herkkupiparitaikinaa, mutta eiköhän siitä vielä maistiaiset saada, Tonttu arvelee ja kehottaa lukijaa pysymään linjoilla. Muumitalon kuvia on tulossa, jahka kameran akut tulee ladattua.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

8. joulukuuta "Ei Muumitaloa lukita yöksi"

Talon mies katsoo keittiön ovelta, kun Tonttu vatkaa kuumeisesti sokerikuorrutetta. Taas se on iskenyt, Tontulle tauti. Jokavuotinen jouluhulluus.

Talon mies ei malta pitää näppejään erossa projektista vaan esittelee kernaasti erinomaisia sokerisaumaus- ja tomusokerirappaustaitojaan. Tontun hommaksi jää seinämaalin värjäys ja vastaavana mestarina toimiminen.

Raskasta on työmieheksi värväytyminen Tontun mestaroimalla tontilla. Tonttu vaatii talon miestä milloin sahaamaan otsalautaa pienemmäksi, milloin siirtämään kattoikkunaa toiseen paikkaan. Talon mies on monissa liemissä keitetty mies, joka ei vähistä hätkähdä. Kärsivällisesti Talon mies liimailee palasia toisiinsa Tontun tärkeilystä välittämättä. Johan nousee muumitalo harjaan. Seinä muuttuu siniseksi. Tonttu hykertelee. Katto kruunaa komeuden.

Tonttu suosittelee, ettei lukija vielä hurraata huutele. Työmaalla edetään nimittäin sangen verkkaista tahtia. Kattohuopa on tilaamatta ja itse talon asukkaatkin kovin hengettömän oloisia. Vielähän tässä on aikaa, Tonttu ajattelee ja nostaa Muumitalon sivummalle keittiön sydämestä.

Tonttu katsahtaa keittiöön. Sisäilmaongelmitta ei suju tämäkään projekti, Tonttu toteaa. Tomusokeripussi on lotjahtanut lattialle ja kuorruttanut kaakelit tanssiparkettikuntoon. Muumitalonsinistä on pesualtaat täynnä ja pikkuisen muuallakin. Sinisiä sokeripiskuja lienee teräksisissä ruokailuvälineissä vielä perinnönjaossakin, Tonttu huokaa hävitystä selvitellessään.

Tekevälle sattuu, Tonttu kuittaa ja muistuttaa tyttöä tiskikoneen tyhjentämisestä. Kohta, Tonttu tietää, on vuosien kuluessa yhä vain pitenevä ajan määre.

Muumikirjallisuuden eksperttinä poika tutkistelee talontekelettä tarkasti. Kellari puuttuu. Ja vielä yksi ovi, poika toteaa. Tonttu  muistaa Muumimamman ruusupenkit.

Tonttupojat ovat Tontun kuuleman mukaan saaneet jo oman muumitalonsa. Tonttu vakuuttaa, ettei minkäänlaista plakiointia tapahdu, mutta hoksaa, että tikkaatkin ovat unohtuneet. Mitäs kautta Muumi nyt pääsee karkaamaan? Mihinkähän tässä vielä joutuu, Tonttu huokaa. Karkkikauppaan hammaslääkärin kautta, vai miten se nyt oli? Tonttu arvaa.

Muumitalo odottaa värin kuivumista ovet levällään.

ps. Kuvia on tässä vaiheessa turha toivoa. Keskeneräistä työtä ei näytetä. Sen sijaan Tonttu paljastaa, että lieriönmuotoisen piparin paistaminen kyllä kekseliäältä onnistuu, vaikka näppinsä siinä herkästi polttaa. Hommaan sopiva apuväline on perhekoon kaikenlaiseen vaivaan auttava yleislääkepullo, joka löytyy sopivasti tyhjänä Talon miehen kaapista.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

7.joulukuuta "Muistitesti"

Muumitalo lojuu palasina keittiön tasoilla. Palasina on myös Tontun muisti maailmalla.

Töiden jälkeen Tonttu kiiruhtaa kaupungille asioimaan. Kotimatkalla Tonttu soittaa pojalle ja kysyy, onko poika ottanut postin. Puhelun katketessa Tonttu on jo autuaasti unhoittanut, mitä poika on sanonut.

Tonttu soittaa hammaslääkärille. Hammaslääkärin numero on muuttunut. Kynää ja paperia ei ole, mutta kyllähän tuon nyt muistaa, Tonttu uskoo. Kun hammaslääkärin vastaaja on kolmannen kerran luetellut uuden numeron eikä Tonttu edelleenkään tiedä, minne soittaisi, sitä alkaa huolestuttaa.

Lapsuudenkotinsa puhelinnumeron Tonttu kyllä muistaa. Nuorena Tonttu muisti isänsä kaikkien entisten autojen rekisterinumerotkin vuosikaudet. Nykyisin on omakin tarkistettava.

Kaikenlaista tarpeetonta krääsää sitä on tullut muistiin talletettua, Tonttu ajattelee. Ihmekös se, jos kovalevy tulee täyteen.  Puhelinnumeroita muista kukaan, Tonttu epäilee, mutta ystävien syntymäpäivät kyllä unohtuvat harmillisen usein. Tonttu katsoo kännykkäänsä. Siellä ovat numerot. Kännykän jos hukkaa, koko elämä on kateissa, Tonttu miettii.

Tonttu etsii netistä muistitestin ja vilkaisee ohjetta. Sanoja pitää lukea ja painaa mieleen ja kirjoittaa, se äkkää ja painaa Aloita testi -painiketta. Sanoja lappaa ruutuun toisensa perään. Tonttu tuijottaa tyrmistyneenä: nytkö se jo alkoikin. Noin vaan, ilman esipuheita.

Testin jälkeen Tontun pää on tyhjä. Mitään ei tule mieleen. Kahden minuutin aikana Tonttu muistaa neljä sanaa. Testi jatkuu. Tonttu kehittelee muistisääntöjä sanojen muistamiseksi, mutta ei hetken päästä enää muista, mitä on muistanut.

Ruutu lupaa testin tulokset tuossa tuokiossa. Tonttu puristaa hiirtä rystyset valkoisina. Jokohan alzheimer on iskenyt toden teolla? Testin mukaan Tontun lähimuistissa ei ole mainittavaa vikaa, mutta mikäli omaiset ovat huolissaan, on syytä hakeutua jatkotutkimuksiin.

Tonttu katsoo ulos pimeään talvi-iltaan. Miten mahtaa olla? Ovatkohan omaiset ja ystävät huolissaan?
--

Hyvin on pullat uunissa käytösrintamalla, Tonttu ehtii tuumata, kun tulostin tekee tenän. Jouluposti on jumissa laatikon uumenissa ja Tontun pipo alkaa kiristää. Jonkun on täytynyt käydä räpelöimässä rakkinetta. Syyttävä sormi kääntyy tyttöön. Tyttö ei tiedä asiasta mitään - tästäkään asiasta. Tonttu kuulustelee poikaa. Kukaan ei ole tehnyt mitään. Itsekseen tulostin vaan jumittaa.

Tontun sappi kiehuu. Viimeinkin kun on tulevinaan valmista, ei sitten tulekaan. Mistään ei tule mitään, eikä mikään onnistu. Tolkku siinä menee tavallisellakin tontulla, Tonttu harmittelee. Tonttu painelee varmuuden vuoksi kaikkia nappuloita ja kas, tulostin päättääkin ryhtyä yhteistyöhön.

Tonttu hipsii keittiöön. Jospa pipareilla lohduttelisi karkealla käytöksellä turhan tähden löylyytettyjä perheenjäseniä. Se  katselee piparipalasia ja arvelee, että johan toki niistä Muumitalon rakentaa. Jokohan ihan täksi jouluksi? Tonttu arvailee. Tyttöä ei näy missään.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

6.joulukuuta "Siniristilippumme."

 

Tonttu raottaa ikkunaverhoa. Kotimaa on syntymäpäivänsä kunniaksi pukenut yllensä lumenvalkoisen leningin.

Tonttu lampustelee pihalle virittelemään lippua salkoon. Lipunnaru on jäässä. Tonttu aikoo käydä solmun kimppuun hampaineen, kun muistaa hammaslääkäriäitinsä varoituksen. Haarukka aseistuksenaan Tonttu aukoo hankalaa solmua.

Ei tuulen häivääkään. Siniristi roikkuu häntä koipien välissä maankamaraa kohti. Liekö uutisten uuvuttama, Tonttu miettii. Laki, lippu ja raha, koulussa opetettiin ennenvanhaan, Tonttu muistaa. Tonttu katsahtaa korkeuksiin.  Taivaan raoista loistaa sininen kajo. Sas nähdä, mitä valuutan kanssa touhuavat, Tonttu aprikoi.

Tonttu miettii, kuinka parhaiten päivää juhlistaisi, kun tyttö ilmestyy Möhköfantti kainalossa muistuttelemaan, että Tonttu on itsenäisyyspäivänä luvannut auttaa piparitalon rakentamisessa. Tonttu mutisee Talon miehen todistetusti paremmasta pätevyydestä talonrakennusalalla, mutta Talon mies on omissa touhuissaan ja tyttö haluaa harjannostajaiset ennen iltaa. Illalla tyttö ja Tonttu istuvat tunnetusti soffalla, kuten vähintään joka kolmas suomalainen (vaikkei sitä myönnäkään) ja arvioivat pukusaldoa.

Tonttu mainitsee ohimennen läksyjenluvusta.Tytöllä on koeviikko. Tontulla on jumppapäivä. Juhlapäivällinen on suunnitteluasteella ja joulukorttien dead line lähestyy uhkaavasti. Kaiken kukkaraksi tytön syksyisen juhlapäivän kiitoskortteja ei ole vieläkään suunniteltu. Että kärsivällisyyttä vaan asianosaisille, Tonttu toivoo.

Tonttu päättää pitää kiinni olennaisesta ja lähtee lenkille. Valkoisena roikkuvat puunoksat voimaannuttavat kulkijaa. Kävelessään Tonttu suunnittelee juhlamenuun.

Helteisenä kesäpäivänä Tonttu on saanut ystävältään Arjalta mainion haukipestoreseptin. Kyllä sitä kelpaa tuoreen ruisleivän kyytipojaksi tarjoilla, Tonttu tuumaa. Ihan suu napsaa herkkua odotellessa. Suunnitelman kiusaksi hauki uiskentelee edelleen lammen pohjalla. Ei kuulu Talon mies talvisten uhmakalastajien heimoon. Pakastimessa ei ole, vaikka pitäisi. Tillitkin ovat unohtuneet saman kaupan hyllylle kuin kahvitkin, Tonttu huokaa.

Siltä varalta, että jollakulla lukijalla sattuu haukea kaapista löytymään, Tonttu julkaisee - Arja tuskin julkisesta levityksestä pahastuu - Tontun mukaelman herkusta.

Päijänteen paras haukipesto

• Sekoita pari desiä rypsiöljyä ja parin limetin mehu sekä neljännesdesi valkoista balsamicoa (hunajalla maustettu soppi melkoisen mainiosti, Tonttu tietää)
• Silppua punasipuli ja reilu tillinippu sekaan. Tonttu lisää sörsseliin vielä ruohosipulisilppuakin.
• Paista kilon verran haukifilettä ja siivoa ruodottomaksi (jos hauki on pieni, urakka on melko iso, Tonttu muistaa taannoisen kokeilunsa tuloksia). Paloittele ja sekoita koko sapuska.
• Anna maustua jääkaapissa yön yli tai ainakin iltaan asti ja tarjoile tuoreen ruisleivän kera.

Tonttu toteaa, ettei kyseistä herkkua ole ennenkään yön yli kaapissa säilytelty. Ruisleipäkin on tupannut hupenemaan ennen aikojensa.

Tonttu vilkaisee päivän lehdestä ennakkovinkkejä illan pukuloistosta. Lehti mainitsee, että elovenamaisen kaunis hiihtäjätär lienee jälleen linnanjuhlien pukukuningattaria.

Tonttu myhäilee itsekseen. Valtakunnan taatusti korein kolttu koristaa Tontun oman pikkuprinsessaan karderoobia tulevaa merkkipäivää odotellen. Tonttu varjelee rinsessaista paparazzien salamavalojen välkehdinnällä, mutta paljastaa taftia ja organzaa tihkuvan, tyllillä ja hopealla ryyditetyn kotivoguen luomuksen. Sillä kyllä kelpaisi linnojenkin lattioilla tanssahdella, Tonttu arvelee.

Tonttu herää prinsessaisista unelmistaan, kun tytön pää pistää ovesta: Entäs se muumitalo, tyttö kysyy. Tonttu siirtyy pohtimaan, miten piparitaikina leivotaan kartion muotoon ja maalataan siniseksi. Tonttu lupaa, että mikäli jotain todellista syntyy, tulos julkaistaan pikemmiten. Siltä varalta ettei, Tontun piparikuusta (ja varsinkin maailman parasta piparitaikinaa) sopii voi kyllä käydä kurkistamassa.

Tonttu lupaa julkaista muitakin pipariluomuksia, mikäli sen omista tai lukijoiden varastoista kuvia sellaista löytyy. Vuosien saatossa Tonttu on värkännyt yökaudet piparista pukin rekiä, tukkirekkoja, kirkkoja, jos jonkinmoisia taloja, lappalaiskotia, laivoja, junia, eläintarhoja ja savusaunoja.

Onneksi hämärähommiin ei enää tarvitse ryhtyä, Tonttu huokaa ja jää kaulin kourassa odottelemaan ihmettä ja Talon miestä lounaalle.

5.joulukuuta "Tammerkosken sillalla"

Tonttu arvelee, että positiivisen mielentilan säilyttämiseksi kannattaa välillä vaihtaa maisemaa. Ties vaikka oma maa mansikaksi muuttuisi.

Tonttu saa Talon miehen houkuteltua ostosmatkalle läntiseen provinssiin, jos vaikka Talon mies uudet talvikengät löytäisi. Paria reipasta tonttupoikaakin tekisi mieli tapailla.

Tonttu vaeltelee ison tavaratalon osastoilla tytön toivelista on taskussa. Jotain pitäisi kai ostaakin. Mitä se mahtoi olla? Tonttu katselee kummissaan ympärilleen. Tavaraa on joka lähtöön, mihin sitä kaikkea mahdetaan tarvita?

Leluosastolta löytyy kaikenlaista. Tiikeriä ei näy. Muotivaatteteisiin puetut kirkuvat lapset juoksevat vihaisten äitien kannoilla itkien toteutumattomien toiveidensa perään.

Talon mies haluaa kahvia. Kahvikupposella saisi marketista koko kahvipaketin.

Tavaratalossa on hyvät liukuportaat, Tonttu ajattelee. Hitaasti matelevilla portailla kerroksesta toiseen valuessaan ehtii ihmetellä, minne sitä oikein ollaan matkalla ja miksi. Mallinuket hymyilevät naamioiden takaa pikkumustissaan ja verkkosukissaan.

Tonttu katselee ohikulkijoiden kasvoja. Mitä on itsekunkin jouluun valmistautuvan kansalaisen naamion takana? Toiveikkuutta, iloa ja onnellista odotusta? Ehkä jopa riehakasta juhlan toivetta.Vai ahdistusta, uupumusta, tuskaa ja epävarmuutta tulevaisuudesta, jonka jokaiset uutiset saavat kuulostamaan yhä vain kurjemmalta.

Tonttu ostaa pari muumipiparimuottia. Talon mies ei osta mitään. Liikennevaloissa Talon mies vilkaisee kenkiään. Mitään uusia kenkiä ostaa tarvitsee, Talon mies tuumaa. Yhtään reikää ei ole entisissäkään. Eipä niin, Tonttu tuumaa, laastia ja kipsiä ei lasketa.

Tammerkosken sillalla talvinen tuuli tuivertaa. Tonttu ei löydä lapastaan. Se on pudonnut johonkin niistä vieraan kaupungin lukuisista liikkeistä, joita Tonttu on kolunnut joulun tunnelmaa etsiessään. Hyvä käsine, Tonttu suree. Talviaurinko paistaa yhä alempaa. Tontulla on nälkä. Käsiäkin paleltaa.

Johan tätä on nähty,  tuumaa Talon mies ja Tonttu huokaa helpotuksesta. Tonttu ja Talon mies ajelevat joulukuisessa kuutamossa kohti kotia. Tonttu muistaa pienen tonttupojan, joka katsoo loistavin silmin ostoskeskuksen suurta joulukuusta. Pieni sormi hipaisee roikkuvaa joulupalloa. Riemullinen hymy leviää poikasen kasvoille. Salli meidän tulla lasten kaltaisiksi, Tonttu toivoo. Todellinen ilo ei maksa mitään.

Tonttu vaipuu ajatuksiinsa. Kotipihan kuusi toivottaa tervetulleeksi. Kuusen latvassa kumottaa kuu.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.

4.joulukuuta "Pajan tuottehet, somat antimet"

Tonttu kaipailee lähipiirin joululahjatoiveita pukille välitettäväksi. Hataraan muistiinsa vedoten Tonttu toivoo kirjallista palautetta asiaan liittyen. Tyttö tiedustelee pukin tämänhetkistä varallisuutta ja mahdollisen lahjatoiveen nimellisarvoa. Tonttu tuumaa, että pukinpajan osakepörssi on laskusuunnassa, mutta järkeville ja tarpeellisille toiveille löytynee aina limiittiä.

Tytön tärkeä ja hyödyllinen lahjatoive loksauttaa Tontun leuat levälleen. Tyttö, jolla on kauniit, olkapään alle ulottuvat  kiiltäväntummat kutrit toivoo hiusten pidennyksiä. Mistä lienee moista hulluutusta päähänsä saanut? 

Tonttu ilmoittaa ykskantaan, että Joulupukin valtakunnan joukkovelkakirjat ovat kansainvälisillä markkinoilla sen verran pahassa laskussa, että omilla hiuksilla on vaan tietä eteenpäin tallustettava.

Tyttö linnoittautuu omaan lokeroonsa. Hetken päästä tyttö ilmestyy Tontun tykö Möhköfantti kainalossa ja kädessä uusi yritys pukin kukkaronnyörien höllentämiseksi. Tuiki tarpeellisilla tuotetiedostoilla ja havainnollisilla kuosi- ja värimallipiirroksilla varustettu luetelma päättyy pehmoleluosastolle, koska Möhköfantilta ja Nalle Puhilta puuttuu kaveri:  Tiikeri. "I´m Tiger, Tiger said and off he bounced", Tonttu muistaa lasten suosikkikirjan. Siunattu lapsuus säilyköön ikuisesti, Tonttu huokaa a hymyilee suopeollisesti tytön toivelistalle.

Tietokoneen äärestä yllättäen tavoitettu poika mutisee poskestaan jotain sählymaalivahdin pelivarusteista. Tonttu huokaa kaihoisasti. Kaukana ja kuitenkin niin lähellä ovat ajat, jolloin pojan toivelista oli pelkkiä numerosarjoja. Lista kourassa Tonttu seikkaili markettien legohyllyjen välissä koodeja metsästäen.

Pikkutonttujen lahjalistat ovat vielä aisoissa. Ehkä pikkutonttujen vanhemmat hallitsevat  Tonttua paremmin rajoittamisen taidon niukkuuden aikoina.

Talon miehestä kukaan selvää ota. Jotain pientä vaan jokaiselta, Talon mies mainitsee, parilla satasella, ei sen enempää, Talon mies veistää. Mikähän lienee tämänvuotinen Talon miehen lahja Talon miehelle, Tonttu huoahtaa.

Tonttu itse ei taida tarvita mitään. Tosin uusi paistinpannu ei olisi pahitteeksi. Kaiken kestävä tuote ei olekaan kestänyt koiran hampaiden puhdistavaa käsittelyä. Paistinpannu menkööt kotitalouden piikkiin. Tonttu toivoo joulurauhaa. 

Tontulla on parin joulukuisen päivän perusteella kalpea aavistus, että Tonttu itse voinee omalla käytöksellään olla joko rauhaa rakentamassa tai sitten ei. Mutta kärähtäväthän käämit välilllä jokaisella? Tonttu ihmettelee. Parastaan voi silti yrittää.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.