1.joulukuuta ”Mitäs tänään syötäisiin?”

Aamu kuluu hiljaisuuden vallitessa. Tonttu ei hopota tyttöä, kysele aamiaisen perään, anna lausuntoja päivän vaatetuksen riittävyydestä talvisäässä, eikä ehdota murujen siivoamista pöydältä ennen lähtöä. 

Yhteinen automatka sujuu hiljaisuuden vallitessa. Tyttö ei valita autostereoissa kaikuvasta Sibeliuksesta ja yllättää Tontun toivottamalla iloisesti hyvää joulukuuta.  ja mukavaa työpäivää.

Harmaa kaamospäivä painaa Tontun harteilla. Tonttu arvelee puurtaneensa jo kahvikupin edestä ja istahtaa pöydän ääreen selailemaan kuvalehtiä. Kaamosta karkottamaan on tulossa tuvallinen ystävättäriä, jotka Tonttu on luvannut istuttaa notkuvien herkkupatojen äärelle. Millaista pötyä pöytään kattaisi?

Lehtikuvissa tarjoillaan toinen toistaan jouluisempia reseptejä: savulohikranssia ja avokadotahnalla ryyditettyä savuporoa endivia-salaatissa, punaisia valkosuklaamuffineita ja kakunmurusista taiottuja cake popseja - kakkutikkareita. Tarvikkeita moisiin herkkuihin löytyy tietysti kodista kuin kodista tai ainakin lähikaupasta kehäkolmosen varakkaammalla puolella.

Tänä vuonna karpalot tuntuvat olevan kovassa huudossa jälkiruokarintamalla. Tontun katsahtaa haikeana metsän suuntaan. Sinne jäivät karpalot, mättäisiin.

Tonttu kurkistelee kaappeihin. Kakunmurusista ei ole toivettakaan. Jos kakuista jotain jäisikin, koira viimeistelisi puhdistuksen. Jauhoja on ja voita. Pakastinta penkomalla käteen osuu kaikenlaista. Eiköhän näistä einestä keksitä, Tonttu arvelee.

Tonttu pohtii jouluruokavihjeiden syvintä olemusta. Miksi ihmeessä joka vuosi on keksittävä sata uutta jouluruokalajia, kun jouluna kuitenkin syödään sitä samaa kuin edellisenäkin Messiaan syntymäpäivänä tai Saturnaliana, miten kukin sitä viettäneekään. Kinkkua syövät kaikenlaiset karppaajatkin, Tonttu tietää, ja hyvällä ruokahalulla. Talon mies on ilmoittanut liittyvänsä kerhoon joulunpyhien ajaksi. 

Tonttu tarkastelee reseptilehtien arkisempia osastoja. Kanakeitto saa veden herahtamaan Tontun kielelle ja se päättelee, että sisarpiirin naiset litkisivät sitä mielellään leipäpalojen ryydittämänä. Kookosmaitoa ei Tontun kaapissa ole. Maissiakaan ei löydy. 

Pakastearkusta puolukoiden ja mehupullojen alta  löytyy pussillinen herne-paprika-maissia. Se saa kelvata.

Kesken kulinaaristen lukuelämysten Tontun alkaa kovasti tehdä mieli ohraryynipuuroa. Mahtaako kyseessä olla jokin puutostauti? Tonttu pohtii. Tonttu tutkii jauhokaappia. Puuroryynipaketti on hautautunut jauhopussien, nuudeleiden, kuivattujen suppilovahveroiden ja ananassäilykkeiden alle. Pitäisi siivota sekin komero, Tonttu toteaa. Jahka joulusta selvitään.

Tonttu levittää pöydälle punaiset liinat ja katsahtaa verhoihin. Ruusut kukkivat ikkunan yläpuolella. Jouluverhot makaavat vielä kaapissa. Vielä tässä on aikaa päivännäöllä, Tonttu tuumii.

Se keskittyy viimeistelemään kattausta ja muistelee, miten edellistä pikkujouluiltaa vietettiin lumikinosten keskellä pakkasten paukkuessa. Tontun piha oli täynnään jäälyhtyjä. Jäälyhtyjä ei ole, eikä pian sitä vähäistä luntakaan, Tonttu harmittelee. Kuusi on kuitenkin komea ja sen 560 led-lamppua valaisevat tien Tontun pihamaalle kilometrin päähän.

Nähtäväksi jää, mitä Tontun pöydässä illalla mahtaa olla ja miten teinit onnistuvat tyhjennetään  tiskikoneen ja ripustamaan pyykit ilman Tontun opastusta. Onkohan elekieli sallittua vai pitääkö asia esittää kirjallisesti kahtena kappaleena.

Tonttu sytyttää kynttilän ja hengittää syvään. Vielä monta kertaa joulukuun aikana, se tietää.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.