9.joulukuuta "Teit isäin astumaan"

Tonttu on valjastettu pikkutontun vartijaksi. Pikkutonttu se valjaat tarvitsisi, Tonttu miettii. Ihan on kuin isänsä aikanaan. Joka paikkaan pitää könytä ja rientää, juoksujalkaa. On se kumma, Tonttu ihmettelee. Niin kuin ei noita askeleita elämän aikana ehtisi riittämiin ottaa. Aikaisin sitä vaan pitää eteenpäin elämässä törmyyttää.

Vastahan tuota synnytyslaitoksella käytiin joukoin ihastelemassa ja tontunpunaisia samettiposkia nuuskimassa. Hetki vain on siitäkin, kun lepäsi isänsä Tontun käsvartta vasten. Vaan ei kauaa viihtynyt, kun jo tuli kiire. Etteenpäin.

Tonttu arvelee, että vuoden päästä jo solmitaan kahlua pikkukinttuun ja porkkaa kätöseen. Sovitetaan luistinta koipeen  ja kohta kellahdellaan pyllyllensä. Sadat kerrat, kunnes vauhdin hurma vie voiton. Pian sitä tullaan pää kolmantena jalkana rinnettä alas ja hypitään joka vuosi  yhä vaan korkeammalta järven syliin.

Niin se menee,  Tonttu tuumaa ja katselee pikku sänkyynsä kellahtanutta tonttuprinsessaa. Nukuttaa sitä ainakin kuin isäänsä.

Vaan mistäpä tuon tietää, Tonttu epäröi. Tonttu opiskelee tytön kanssa perinnöllisyystiedettä biologian koetta varten. Se jää miettimään, millaisia ovat ne palikat, joita se on saanut ja sitten tietämättään omiin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa istuttanut. Periytyykö vauhdin hurma tai hyvät unenlahjat? Miten mahtaa olla äänekkyyden ja malttinsa menettämisen vähemmän jalon taidon kanssa kanssa? Lieneekö valitseva geeni se?

Tonttua nolostuttaa. Eipä taida olla geenejä syyttäminen, kun joulukuinen lupaus elää hiljaisesti ja sovussa ei ole ihan puikkoihin mennyt. Lipsuu, lipsuu virsu, kulkijan jalan alla.

Tonttu lähtee metsään koiran kanssa. Talvinen myrskytuuli ujeltaa korvissa. Tonttu ajattelee omaa isäänsä. Isän perässä Tonttu on lapsuutensa metsissä pikku saappaineen askeltanut kerran jos toisenkin. Isän iso käsi pienessä kädessä on karkoittanut kaikki metsän möröt, joita Tontun vilkas mielikuvitus on tummiin varjoihin luulotellut. Isältään, Tonttu uskoo, hän on perinyt rakkauden luonnon helmaan,  metsän, järven ja tuulen tuoksuun.

Sitkeästi Tonttu kiipeää ylös vuorensa kuvetta ja katsoo harmaaseen talvipäivään. Kiitollisena se ihailee järven yli peltoja ja metsiä, joissa on isänsä kanssa saanut yhdessä astella.

Tonttu muistaa työkavereiden kanssa katsotun liikuttavan jouluelokuvan: "Love actually". Yhdessä on istuttu soffalla vilttien alla ja vuodatettu kuumia kyyneleitä rakkauden ihmeiden edessä. Tonttu pohtii, miten paljon aikaa elämässä tuhraantuu turhaan toraan ja jonninjoutavaan.

Yksinkertaiset asiat ovat usein vaikeimpia. Rakkauden pienet eleet ja teot. Tonttu soittaa isälleen ja puhuu niitä näitä, mitä nyt isien kanssa jutellaan, ilmoista ja ilmojen eellisistä. Tonttu ajattelee, että jokainen asia, jonka läheisensä mielen parantamiseksi voi juuri nyt tehdä, on syytä tehdä. Nyt kun itse on ja toinenkin on yhä sitä kokemassa. Siitä syntyy omaan sydämeen riemu.

--

Poika mainitsee, että Tonttu näyttää haaveksiessaan unohtaneen tykkänään perustehtävänsä. Tonttu on tarkasti kunnioittanut tytön karkkilakkoa ja yllätykset ovat jääneet vähiin, Tonttu myöntää. Muumitalon koristelu osoittautuu tytölle liian suureksi kiusaukseksi. Pitäähän sitä välillä maistaa, tyttö sanoo ja Tonttu on samaa mieltä. Mitä sitä pihtailla jouluun asti minkään asian kanssa ja sitten yrittää kerralla ahtaa itsensä ähkyyn, ruokaa, lahjoja ja jouluista mieltä.

Rakennustyömaalla on katot huovitettu ja sillat rakennettu. Muumitalo on listoitusta vaille valmis. Asukkaat jo odottavat innolla avaimia käteen. Tupaantuliaisia vietettäkööt huomenissa, Tonttu päättää. Hiiret ovat viikon kuluessa uhkaavasti verottaneet tontun herkkupiparitaikinaa, mutta eiköhän siitä vielä maistiaiset saada, Tonttu arvelee ja kehottaa lukijaa pysymään linjoilla. Muumitalon kuvia on tulossa, jahka kameran akut tulee ladattua.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.