11. joulukuuta "Kiehu pata kiehu"

Tonttu raottaa leivinuunin luukkua. Uunista tupaan leviää ihana tuoksu. Tonttupoikaset istuvat pöydän ääressä. Yön yli hautunut ohrapuuro maistuu Talon miehelle ja pikkutontuille.

Vävykin syö mukisematta. Ei ole anoppilaan tulemista, jos ruuasta moitteen sijaan löytyy, vävy tietää.

Poika katsahtaa tummanruskeaksi hautunutta hylamaitopuuroa epäillen. Oudon väristä, poika toteaa. Niinkuin maksalaatikkoa, johon on lisätty vettä. Että sellaista tämä nykynuoriso. Mutta ihan hyvää, poika lisää ja Tonttu huokaa helpotuksesta. Ei sentään heti aamusta suunpieksentään ryhtyä tarvitse.

Tonttu nostaa lusikan huulilleen ja nauttii. Tästä se on haaveillut viikon päivät. Voiko mukavammin alkaa lepopäivän kuin kantamalla kulhollisen herkullista puuroa nälkäisen perhekunnan eteen?

Eipä ole sitä mahdollisuutta jokaisella, Tonttu muistaa. Saisipa jostain sadun padan, joka pelkällä sanalla keittäisi puurot koko kylälle, Tonttu tuumailee.

Tonttu päättää perustaa jälleen jo perinteeksi muuttuneen Tontun puuropata -keräyspotin ja haastaa lukijat puuron keittämiseen vaikkapa ryynipaketin tai maitolitran hinnalla. Lahjoituksen voi tehdä helposti verkkopankkitunnuksilla.

Tonttu sytyttää kolmannen adventtikynttilän ja kapuaa pöydälle. Pikkutontut tuijottavat silmät pyöreinä Tonttua, joka kiskoo ruusut alat ikkunoista ja ripustaa punaiset jouluverhot tilalle. Joulu on jo lähellä.

Adventtipaastossa ollaan paremmalla puolen vaan eipä ole silti hurraamista. Perhegallup Tontun lupausten toteutumisesta näin kampanjan puolivälissä saattaisi kohtalokkaasti laskea Tontun kannatusta, Tonttu epäilee. Mutta pyrkimys on jalo: kohti sävyisämpää ja hiljaisempaa joulua yritetään kulkea, vaikka kompastellenkin.

Tontulla on ikävä tyttöä. Poika osaa imuroida, Tonttu toteaa, mutta jotenkin siivous tuntuu vaillinaiselta. Miltähän talossa näyttää, kun lapsityövoimaa ei enää ole laisinkaan käytettävissä? Tonttu pähkäilee. Tosin eipä ole sotkijoitakaan yhtä monta.

Tonttu katsoo lattialla pikkutonttujen ja legokasojen keskellä makaavaa Talon miestä. Eivät taida lapset loppua talosta, ihan äkkiä, Tonttu ajattelee.

Lepopäivä kuluu rattoisasti hauskoissa perhehippaloissa. Mitä kaikkea sitä ihminen kahdentoista kuukauden aikana oppii? Lapset ovat paras lahja, mitä elämä on antanut, Tonttu huokaa ja suukottaa lattialla tanssahtelevaa suloista pikku lahjapakettia.

--

Tytön huoneesta kantautuu remakka musiikki. Möhköfantti on muuttanut takaisin kotiin. Tonttu koettaa kaivella hatarasta muististaan, minkä vuoksi sillä olikaan ikävä kaupungissa vieraillulla ollutta tyttöä. Teinien sielunelämä on tutkimaton viidakko. Vai äitienkö?

Tonttu pahoittelee, että päivän sana on venähtänyt iltapuoleen. Sitkeästi odottaneiden lukijoiden iloksi se laittaa tekstin matkaan "pienen lahjapaketin".


Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.