19. joulukuuta "Joulun taikaa"

Tonttu on pyllyllensä pötkähtää. Keittiön pöydät hohtavat valkeina vailla tavaran tavaraa. Kaapinovet kiiltelevät. Talossa leijuu pesuaineen puhdas tuoksu. Tontutko lienevät asialla vai untako Tonttu näkee? Kaikenlaista taikaa sitä joulunaikaan ilmassa leijuu.

Kodinhoitohuoneessa paljastuu, että ihan kaikkeen taruolennot eivät sentään ole ennättäneet. Pyykit ovat märkänä koneessa ja Tontun ompelupöytä mullinmallin. Ei ole hyvä haltijatar kissanhiekkaan koskenutkaan. Saunakin on siistimättä, mutta ehtiihän tuota, Tonttu laskeskelee loppuviikon päiviä.

Kaikkea ei voi saada kerralla, Tonttu tuumii. Sitä paitsi kesken ovat Tontun ompelukset. Ja kuka kumma sitä jouluna kodinhoitohuoneessa asustaa aikoo, Tonttu ajattelee, sammuttaa valot ja istahtaa nojatuoliin.

Tyttö tulee koulusta ja ihmettelee, mikä ihmeen joulusiivousinto Tonttuun on iskenyt. Siivousintopa hyvinkin, Tonttu myhäilee. Hyvin pyyhitty,  tyttö tuomaroi.

Tonttu hipsii levittelemään liinoja pöydille. Se järjestelee valokuvat pianon päälle. Liian pieni piano, tyttö sanoo,  pitäisi olla flyygeli. Tonttu katselee kaikkien rakkaidensa valokuvia. Onhan noita siunaantunut siunauksia elämään, Tonttu hymyilee. Kovasti ovat lisääntyvää ja kasvavaa väkeä tontut. Eivät enää mahdu pianon päälle, eivät onneksi. Toimettomaksi ei nyt tarvitse Talon miehenkään jäädä, Tonttu pohtii, kun lomalle ehtii, vaikka joulusiivot väliin saakin jättää. Pääsee Talon mies seinille ripustimia touhuamaan, jahka Tonttu osaa päättää, mikä kuva mihinkin laitetaan. 

Tonttu huokaa. Saattaa hyvinkin tulla Talon miehelle työläs urakka. Vaihtelevainen on naisen mieli. Vaan tiedä häntä. Saattaahan se Tontun ratkaisu kuvien järjestelyn visaisessa haasteessa jopa ensi vuoden puolelle vierähtää.

Tonttu istuu ja ihmettelee, mihin nyt pitäisi ryhtyä. Kortitkaan eivät enää ehdi perille nyt, kun olisi aikaa kirjoitella. 

Folion alla saattaa olla jokunen murene piparitaikinaakin, Tonttu muistaa. Kyllä  se sieltä lopullisesti katoaa, ihan omin aikoinensa, jahka sopivasti odotella malttaa, Tonttu tietää. Ihmeitä tapahtuu. Ilta hämärtyy, kynttilät syttyvät Tontun ikkunalle. Koira kellahtaa selälleen Tontun jalkojen juuressa. 

Tonttu istuu hiljaa tuolillaan ja kuulostelee talon ääniä. Tyttö kuuntelee musiikkia huoneessaan. Kellot raksuttavat alakerran huoneissa. Talossa asustaa hiljaisuus ja hetken rauha. Mitä sitä muuta kaipaa, Tonttu ajattelee. Se miettii, miten montaa turhaa huolta on matkassaan päivien aikana kantanut. Unissakin ovat kummitelleet toisinaan. 

Tonttu istuu ja ajattelee mummiaan, joka iltaisin istui hämärissä nojatuolissaan pitkät ajat mitään virkkamatta ja ajatteli. Stressi tuhoaa aivot, Tonttu lukee lehdestä ja tutkistelee ajatusta. Sepä se muistinkin Tontulta vie, stressi. Vaivihkaa aivot suuhunsa napsii ja tyhjän kuoren jälkeensä unohtaa. Ei ollut mummilla aivoissa vikaa. Terävä kuin partaveitsi oli mummin muisti, Tonttu muistelee.

Tonttu asettelee havunoksan punaisten ruusujen keralle maljakkoon. Se päättää heti paikalla lakata stressaamasta yhtään millään ja suosittelee samaa jokaiselle kulkijalle, joka joulun suuntaan Tontun kera tallustaa. 

Tonttu toivoo kovasti, että muistaa hyvän päätöksensä vielä hetken päästä jahka poika ja Talon mies rapaisine ronttosineen ovesta tupaan rampustavat. Mitään ne huomaa kuitenkaan, Tonttu arvaa.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.