14. joulukuuta "Väärä jalka"

Tonttu lukee koululapsille suosittua lastenkirjaa: "Urpolle ja Turpolle käy selväksi, ettei jouluvalmisteluissa kannata menettää hermojaan. - Hermo voi mennä imuriin, Turpo sanoi. Tai joku voi lakaista sen roskiin, Urpo sanoi." Siinäpä se, Tonttu huokaa. Imuriin voi hermo joulun alla varsin helpostikin mennä legopalikoiden seuraksi ja pesualtaasta se varmasti plörähtää alas viemärin pohjattomaan kuiluun. Kukas sen hermon sieltä palauttaa? Tonttu ihmettelee.

Joku on sotkenut Tontun lukujärjestyksen. Päivä on armotta piloilla. Tontun muistiin, kalenterista puhumattakaan on tyystin jäänyt tallentumatta päivän päätteeksi pidettävä kokous. 

Erhe tai virhe, istunto on lusittava, Tonttu alistuu.

Miten käy nyt kaikkien askareitten ja ostosten, jotka Tonttu on ehtinyt iltapäivän tunneiksi buukata? Juostava olisi sinne ja tänne ja lujaa sittenkin. Joulupaketit pitäisi postiin kiikuttaa, että ajoissa ehtisivät, vaan kun ei ole sisältöäkään, Tonttu tuskailee. Taas saavat kortit jäädä ensi jouluun, Tonttu pelkää. Tonttua väsyttää, päätä särkee ja hartioita kolottaa. Eväät on kotona, vesipullo tyhjä.

Kokouksessa on hyvä vaikka uuvahtanut tunnelma. Tonttu venkoilee levottomana, eksyy aiheesta, unohtuu mietiskelemään ostoslistojaan ja vahingossa istahtaa käsilaukkunsa kulmalle. Käsirasvatuubin korkki on auki.

Rasvaisia ovat tytön pyjamapiirrokset ja muut toiveet. Hyvin on rasvattu myös rahat, Tonttu toteaa. Ovelta jo liusuisivat käsistä, Tonttu tuskittelee, jos vain kauppaan kerkiäisi.

Riutuneena Tonttu  ajelee töistä illan pimetessä. Rapulla on jääkökkäre. Ulkovaloja ei ole sytyttänyt yksikään kodin asukas. Taas on Tonttu kallonsa kolauttaa ja lonkkansa linksauttaa. Se tiirailee jäistä jalanjälkeä. Rikollisen kengännumerosta ei ole epäilystäkään.

Poika on pelaamassa. Rippisaarnan osalliseksi pääsee Talon mies. Turha vaiva, Tonttu ärtyy. Ei tartu mies harjaan, ei.

Talon mies katselee tyynesti mokomasta maallisesta kiukustunutta Tonttua ja nostaa soppakattilan hellalle. Taas on alhaalla verensokerit sillä, Talon mies tietää. Nälkäisenä se on, Tonttu, lohikäärmettäkin vaarallisempi. 

Sopan jälkeen keitetään kahvit. Talon mies leikkaa pullean siipaleen pullaa. Toisessa kädessä sillä on täysi kourallinen pipareita, Tonttu näkee.  Iso käsi, Tonttu tietää. Siinä se istuu, Talon mies, vastapäätä, ryystää kahviansa ja tuijottaa  pyöreillä en-mää-mitään-koskaan-oo-ottanut -silmillään Tonttua. Tonttua kiukuttaa. Urpoko se on, vai Turpo?

Tonttu lähtee koiran kanssa yönselkään. Hyvä olisi yksin kuutamolla kulkea, rasittunutta mieltänsä lepuuttaa, vaan Talon miespä änkeää matkaan. Vaiti kuljetaan metsätietä rinta rinnan. Ei ole Tontulla jutun juurta. Ei nostata joulun tulo riemunripettäkään Tontun rintaan.

Kotikuusen valot vilkahtavat metsän puiden lomasta. Taivaan pilvien lomasta tuikahtaa yksinäinen tähti. Kotoisalta näyttää kotitalo,  tuumaa Talon mies.

Tonttu istuu saunassa ja antaa löylyn löyhäyttää kiukut ja murheet mielestä. Jospa huonot hermot likoavat pesuveden matkassa viemäriin, Tonttu toivoo ja uusia kasvaa tilalle. Ihmeelliset, Tonttu tietää, ovat ihmisen aivot. Vanhanakin muuttuvaiset.

Huomenna, Tonttu luottaa, on uusi aamu. Jospa herätessä hoksaisi, kumpiko se oli, väärä jalka.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.