2. joulukuuta "Verollepano"

Aamusella Talon mies ihmettelee pyykkitelineeltä poimimaansa kosteaa aluspaitaa. Tonttu ei puhu eikä pukahda. Poika on eilisiltana onnistunut raahaamaan isot luunsa alakertaan kolmannen tekstiviestin voimalla ja ilman Tontun ohjausta ripustanut pyykin.

Tonttu ihmettelee yksinkertaiseen asiaan liittyvää sitkeätä oppimisen ongelmaa. Harjoittelu on sentään jatkunut kymmenisen vuotta. Ruttuun rutistettua paitaa ja myttyistä sukkaa roikkuu narulla kerta toisensa perään.

Ehkäpä tulevaisuudessa kuvaan ilmestyy tomera miniä, jolla on Tonttua paremmat konstit opastaa nuorta miestä pyykkilogistiikan saloihin, Tonttu haaveilee.

Tänään on aikuisten Se Päivä. Verottaja on muistanut yli kolmea miljoonaa kansalaista joululahjalla. Tonttu arvaa, että kulutusjuhla kukoistaa ja päättää pysytellä kaukana kaupungista ja moisesta hurlumheistä. Kansalaiset polttavat eurooppalaista yhteisvaluuttaa kauppojen kassoilla kuin viimeistä päivää. Tontun toisella korvalla kuulemien uutisten mukaan Tonttu ounastelee, että rahan tulevaisuus näyttää epävakaalta. Oravannahkojako verokarhu mahtanee ensi vuonna jaella?

Aurinko pilkahtaa pilvien lomasta. Tonttu nostaa tossua toisen eteen ja koira kipittää vieressä metsätietä pitkin. Tontun omallekin tilille ropsahtaa jokunen ropo. Tonttu arvelee, että monessa perheessä verottajan lahja on tarpeen joulun järjestymiseksi. Tonttua huolestuttaa, että ne kansalaiset, joiden joulunviettoon lahja olisi kaikkein tarpeellisin, useimmiten jäävät sitä vaille. Vähän kun veroja maksaa vähistä tuloista, palautuksiakaan ei paljon anneta. Tonttu pohtii, miten voisi parhaiten kantaa kortensa kekoon.

Tonttu on valmis lahjoittamaan verorahansa takaisin verottajalle, jos verottaja puolestaan lupaa Tontulle turvallista sairaanhoitoa, vanhuksille huolenpitoa ja kunnioittavaa kohtelua, lapsille homeettomia päiväkoteja ja kouluja. Monta muutakin lahjoituksen kohdetta Tonttu keksii. Koko Suomen kansalaisten veronpalautusrahoilla ehkä jotain sentään järjestyisi. Varsinkin jos mukaan otettaisiin ylikansalisten yhtiöiden petollisesti ulkomaille tilitetty ’kierrätysvaluutta’.

Koko järjestelmä vaikuttaa omituiselta. Mihin ihmeeseen nykypäivän Augustus   oikein tuhlaa  kaikki verovarat, jotka uskolliset alamaiset kukin omaan kaupunkiinsa tilittävät?

Tonttu istahtaa tietokoneen äärelle ja katsahtaa pihamaalle. Taas puottaa vettä. Pellot paistavat ruskeina kaamosajan kelmeässä keskipäivässä. Isoisten tonteille ei Tontulla on pyrkimistä, Tonttu tietää. Oman tontin hoitamisessa on kullekin päivälle omat murheensa.

Tonttu päättää eilisen innoittamana jatkaa hiljaiseloaan lapsukaisten edesottamusten suhteen. Se aikoo ilahduttaa Talon miestä lupaamalla, ettei enää kyykytä Talon miestä kaikenmaailman viallisten kodin hyödykkeiden korjaamisella heti tämän tullessa töistä kotiin eikä ehkä muulloinkaan. Lähes oma-aloitteista toimintaa ei oteta lukuun.

Talon mies on kuluvalla viikolla kiltisti tyhjentänyt kompostin, korjannut kahdet jouluvalot, lenkittänyt koiraa, lisännyt Tontun auton pissapoikaan pesuainetta, säätänyt takkuilevaa lattiatermostaattia ja tyhjentänyt puuhellasta tuhkat. Että eiköhön sitä siinä.

Tonttu avaa kaksi ensimmäistä luukkua pojan hylkäämästä joulukalenterista ja keittää kaffenplöröt.

Tontun kalenterin eettiset periaatteet löytyvät luvusta Talsan Tontun joulukalenteri 2011.